En osaa mitään. Muut osaavat enemmän. Minulla ei ole mitään taitoja. Kuulostaako tutulta?
Moni aliarvioi oman osaamisensa. Jokaiselta löytyy kuitenkin runsaasti osaamista. Taitoja karttuu niin työelämässä, arjessa, koulussa, harrastuksissa, vapaa-ajalla kuin ihmissuhteissakin. Susijengin, eli Suomen koripallomaajoukkueen valmentaja Henrik Dettmann hämmästyy ja ilahtuu joka kerta, kun hän oppii jotain uutta tai hoksaa osaavansa jotain, mitä ei tiennyt osaavansa. Silloin hän kokee olevansa elämässä kiinni.
– En pidä itseäni kovin lahjakkaana, pikemminkin lahjattomana – ja silti minä osaan ja opin. Liian usein elämässä keskustelu pyörii siinä, mitä ihminen ei osaa. Valmentajana kohtaan jatkuvasti tilanteita, joissa puidaan sitä, mitä pelaaja ei osaa. Valmennamme, jotta pelaajat kehittyisivät, mutta yhtä tärkeää on huomata jo kertynyt osaaminen. Kun huomaa osaavansa, siitä on hyötyä myös joukkueelle.
Dettmann tietää, mistä puhuu. Matka koulupudokkaasta matkatoimiston työntekijäksi, hotellin respaksi, ATK-alan myyntineuvottelijaksi, pankkisektorin rahoituspäälliköksi ja koripallovalmentajaksi on ollut sanalla sanoen monivaiheinen. Kokemus on opettanut, että hyvän jakaminen on joukkuehengen ja ihmisyyden perusta.
– Oman osaamisen tunnistaminen on myös asenteesta – ja muiden asenteista – kiinni. Monia suomalaisia on opetettu pitämään osaaminen omana tietonaan. Se on aika nurinkurista, kun koko maan hyvinvointi perustuu osaamiseen. On kaikkien etu, jos muutkin alkavat tunnistaa osaamistaan.
Pieniä, suuria voittoja
Aikoinaan Dettmann sai myös huomata, että jos luulee tietävänsä ja osaavansa kaiken, tuloksia ei synny.
– Omassa elämässäni ja urallani on jatkuvasti tilanteita, joissa syntyy oppimista, oivalluksia ja osaamista. Yleensä kaikki alkaa siitä, että jokin tekeminen ei tyydytä. Silloin täytyy etsiä uusia toimintamalleja ja hakea pieniä voittoja. Pienet oivallukset ja voitot tuovat välitöntä mielihyvää, Dettmann korostaa.
Dettmann kokee, että valmentaminen on oppimismatka ja dialogi, jossa tärkeintä on se, mitä pelaaja osaa, tietää ja tuntee – ei se, mitä valmentaja tietää tai uskoo tietävänsä.
– Valmentaminen on enemmän oppimis- kuin opetustilanne. Se on tutkimusmatka, johon liittyy ylä- ja alamäkiä. En voi tietää, mitä pelaaja todella osaa ennen kuin meille on syntynyt yhteinen kokemus.