Vanha tuttu Väestörekisterikeskus jää nimenä historiaan ensi vuoden alusta alkaen. Väestörekisterikeskus ja maistraatit yhdistyvät ja saavat uuden nimen: Digi- ja väestötietovirasto. Uuden viraston tehtäväkenttä on laaja, sillä sen vastuulle tulee koko yhteiskunnan digitalisaation edistäminen. Vaikka uudistus nielaiseekin Väestörekisterikeskuksen ylijohtaja Janne Viskarin työajasta tällä hetkellä leijonanosan, liikaa hän ei halua käyttää haastatteluaikaa uuden viraston mainostamiseen.
– Olen sitä mieltä, että kansalaisten suuntaan meidän pitäisi mennä palvelut edellä, ei virasto edellä.
Palveluajattelu on Viskarilla päällimmäisenä mielessä, kun hän luotsaa virastoa eteenpäin. Tällä hetkellä Väestörekisterikeskus tuottaa Suomi.fi-verkkopalvelua, josta kansalaiset ja yritykset löytävät tiedot julkishallinnon palveluista. Palvelussa voi myös antaa sähköisiä valtakirjoja ja vastaanottaa viestejä viranomaisilta. Viskarin mukaan Suomessa ongelmana ei ole se, ettei asioita voisi hoitaa sähköisesti.
– Meillä keskeisimmät yhteiskunnan toimijat ovat jo nyt verkossa. Ongelma on, että toimimme edelleen siilomaisesti, eivätkä eri viranomaisten digitaaliset palvelut linkity toisiinsa. Tietoteknisesti järjestelmiä ei ole rakennettu toimimaan yhdessä.
Viskarin mielessä on malli, jossa kansalainen saisi elämäntilanteen muuttuessa hoidettua samalla kertaa tilanteeseen liittyviä asioita useamman eri viranomaisen kanssa.
Palvelut kaikkien ulottuvilla
Viskari pitää digitaalisuuskehitystä väistämättömänä, ei vain teknisten edellytysten kehittyessä, vaan väestörakenteen muuttumisen vuoksi. Väestön ikääntyessä julkiset menot, erityisesti hoivakulut, kasvavat. Samaan aikaan työtätekevien määrä Suomessa on vähentymässä, ja sen myötä tuloverokertymä pienenee.
– Hyvinvointiyhteiskunta halutaan säilyttää, joten julkiset palvelut on tuotettava yhtä kattavasti, mutta nykyistä tehokkaammin.
Palveluiden muuttuessa digitaalisiksi huolta ovat herättäneet esimerkiksi ikäihmisten mahdollisuudet käyttää verkkopalveluita. Huomioon on otettava myös ne, joilla ei ole suomalaista henkilötunnusta, verkkopankkitunnuksia tai ne kansalaiset, joita kielitaito rajoittaa.
– Lähtökohtaisesti palvelut pitää jo alusta asti suunnitella niin, että mahdollisimman moni kykenee niitä käyttämään, esimerkiksi heikkonäköisyydestä tai fyysisistä vammoista huolimatta.
Luotettava sähköinen tunnistautuminen on ollut niin ikään mietinnässä. Tällä hetkellä pankkien verkkotunnukset ovat ylivoimaisesti yleisin tapa tunnistautua.
– Olemme aiemmin voineet todistaa henkilöllisyytemme ajokortilla tai henkilökortilla. Sama helppous pitää saada sähköiseen tunnistautumiseen. Kortit eivät kuitenkaan ole enää tätä päivää. Ihmiset haluavat hoitaa asiansa helposti, nopeasti ja usein mobiililaitteella.