Murske maanrakennukseen
Resurssien tehokkainta käyttöä olisi ehkäistä jätteen syntymistä: pitää rakennukset ja rakenteet käytössä mahdollisimman pitkään. Jos purkamiseen kuitenkin päädytään, julkisten rakennusten purkua koskevien kiertotaloustavoitteiden etusijaisjärjestyksen mukaisesti purkumateriaalille tulisi pyrkiä ensin löytämään uudelleenkäyttötarkoitus osina. Jos tämä ei onnistu, järjestyksessä seuraavina tulevat uusiokäyttö materiaalina, hyödyntäminen energiana ja viimeisenä jätteen loppusijoittaminen.
– Purkukohteissamme keskimäärin puolet käyttökelpoisesta materiaalista menee tiedossa olevaan tarpeeseen. Tässäkin toteutuu kysynnän laki: se menee kaupaksi mille on kysyntää. Loppu lajitellaan, jatkojalostetaan tarvittaessa kierrätysasemillamme ja ohjataan jätehierarkian mukaisesti muuhun käyttöön, summaa Karell.
Merihallin purku on onnistunut esimerkki kiertotaloudesta. Myös betonista kierrätettiin huomattava määrä: yli 95 prosenttia. Betoni murskattiin ja pulveroitiin haluttuun raekokoon paikan päällä. Lajittelevalla purkamisella ja oikealla murskaustekniikalla saadaan tuotettua laatu- ja ympäristötekniset sekä tuotestandardin vaatimukset täyttävää, CE-merkittyä Demorockia, joka on Purkupihan oma betonimursketuote.
Haitta-aineettomaksi todettu kierrätysbetonimurske on maanrakentamisen uusiokiviainesta, joka soveltuu käytettäväksi monissa maanrakennuskohteissa, kuten tie- ja väylärakentamisessa sekä kentillä ja pihoilla. Tontin laidalla kohoaa nyt Helsingin kaupungille jäänyt, noin 60 000 tonnin betonimurskekeko. Se käytetään rakentuvan Hernesaaren täyttöihin.
Kierrätystavoitteet kasvavat
Purettu puu- ja muovijäte puolestaan päätyi kierrätyspolttoaineeksi sähkön ja lämmön tuotantoon. Bitumikatteen elinkaari jatkui asfaltin sideaineena korvaten osan neitseellistä bitumia uuden asfaltin valmistuksessa. Merihallin purkamisprosessissa syntyi kaikkiaan yli 100 000 tonnia käsiteltäviä massoja. Tästä kierrätyskelpoisten massojen osuus oli yli 90 prosenttia. Loppu koostui muun muassa kastuneesta ja likaantuneesta eristevillasta, haitta-aineita kuten asbestia sisältävistä materiaaleista sekä lyijyn saastuttamasta betonista.
Jätevirrat vaihtelevat saneeraus- ja kokonaispurkukohteiden välillä huomattavasti. Purkutoiminnan määrällisesti suurin jätelaji on mineraalijäte, kuten betoni- ja tiilijäte.
Vuorion mukaan rakentamisessa muodostuvat kaivuumaat, kiviainekset ja purkumateriaalit ovat materiaaleja, jotka tulee hyödyntää suunnitelmallisesti. Helsingin kaupungin tavoitteena on, että rakennus- ja purkujätteistä kierrätetään materiaalina 70 prosenttia vuoteen 2022 mennessä.
Karellin mielestä vastaavan tavoitteen saavuttaminen valtakunnallisella tasolla vaatii merkittäviä toimia. Markkinoille täytyy syntyä aitoa kysyntää uusiotuotteille.
Uusioraaka-aineita ja -tuotteita kohtaan on edelleen ennakkoasenteita, eivätkä ne sen vuoksi kierrä niin tehokkaasti, kuin voisivat. Monissa kaupungeissa purkukohteet kilpailutetaan yhä niin, että purkaja voi hävittää kaiken uudelleenkäytön ja kierrätyksen velvoitteiden puuttuessa.
– Helsingissä kierrätystavoitteeseen on tartuttu konkreettisesti. Rakennuslupaa ei välttämättä saa, jollei suunnitelmassa ole esitetty, miten kierrätys hoidetaan, Vuorio sanoo.
Kun Merihallin purku oli saatu päätökseen, Purkupiha kaivoi vielä 100 x 400 metrin hallialan auki noin metrin syvyyteen. Vanhat täyttöjen alle jäävät rakenteet dokumentoitiin ja alue täytettiin kalliomurskeella.