Lasten ja nuorten tavoitteellinen urheiluharrastus nousee mediassa usein esille liiallisiksi koettujen harjoitusmäärien kautta. Onko näin, urheilevatko lapset liikaa?
– Päinvastoin. Urheilufysioterapeutti näkee vastaanotollaan useammin liian vähäisestä harjoittelusta johtuvia vammoja, taustoittaa sertifioitu urheilufysioterapeutti Vesa Kuparinen.
Erityisesti alaselän rasitusvammat ovat yleisiä. Kun arki on passiivista ja lajiharjoittelu yksipuolista, on liikuntaa kokonaisuuden kannalta liian vähän. Tämä lisää vammariskiä. Olympiakomitean vastuufysioterapeutti ja Suomen Urheilufysioterapeutit SUFT ry:n puheenjohtaja kannustaa monipuoliseen harjoitteluun lajin sisällä tai usean lajin harrastukseen. Myös nuoren arkeen tulisi lisätä liikettä, sillä yksin koululiikunta ei riitä lajiharrastuksen tueksi. Kuparinen katsoo myös, että nuoren kokonaistilanne ratkaisee.
– Usein murrosiässä lisätään harjoitusmääriä. Puberteetti on kuitenkin isojen muutosten aikaa paitsi fyysisesti, myös nuoren arjessa. Tällöin kokonaiskuormitus voi kasvaa yllättävän suureksi. Olisikin hyvä, jos jo lapsuudessa liikuttaisiin runsaasti. Näin herkässä murrosvaiheessa harjoittelua voi muokata hallitusti ilman, että harjoittelun tehokkuus kärsii, Kuparinen huomauttaa.
Kokonaisuus ratkaisee
Sertifioitu urheilufysioterapeutti on ammattinimike, joka takaa, että fysioterapeutilla on sekä koulutus että työkokemus urheilun parista. Sertifioitu ammattilainen työskentelee urheilijoiden kanssa ja ymmärtää ihmisen liikkumista sekä erilaisia kuormitustekijöitä.
Kuparinen peräänkuuluttaa etenkin kokonaisuuden huomioimista yhteistyössä valmennuksen kanssa.
–Isoin nuoren urheilijan terveyteen vaikuttava tekijä on arki, jossa urheilu on yksi osa. Urheilufysioterapeutti auttaa valmentajaa huomiomaan harjoittelun lisäksi elämän muut kuormitustekijät.
Urheilufysioterapeutista on hyötyä erityisesti muutosten aikana. Esimerkiksi valmentajan vaihto, harjoitusmäärien lisääminen tai koulusta toiseen siirtyminen voi olla tällainen muutos.