Kehityspolitiikalla luodaan vakautta ja turvallisuutta 

Suomella on pitkäjänteinen näkemys kehityspolitiikasta, jonka nojalla se tähtää eriarvoisuuden vähentämiseen ja kestävään kehitykseen maailmalla. Kehityspolitiikka on myös osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

TEKSTI ritva-liisa sannemann | kuva aleksi lausti

Suomi sitoutui YK:ssa jo 1970-luvulla tavoitteeseen käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kehitysyhteistyöhön ja 0,2 prosenttia vähiten kehittyneiden maiden tukemiseen. Kehityspolitiikkaa ohjaavassa ylivaalikautisessa selonteossa tavoitteen  aikarajaksi on asetettu vuosi 2030. 

Käytännössä Suomen viimeisen kolmen vuosikymmenen keskiarvosuoritus on ollut noin 0,42 prosenttia, kun muu viiteryhmä, Ruotsi, Norja ja Tanska, ei ole kertaakaan alittanut 0,7-tavoitetasoa. Ruotsissa ja Norjassa yhden prosentin taso oli normi viime vuoteen saakka.

Pandemian, Ukrainan sodan ja talouskriisin jäljiltä halukkuus tukea kehitysyhteistyötä on heikentynyt monissa maissa. Myös poliittisten voimasuhteiden muutokset näkyvät kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauspaineina. 

– Seuraava hallitus on paljon vartijana. Sen tulisi muistaa, että globaali vastuunkanto on pitkällä tähtäimellä Suomen etu. Hyvinvointimme ja turvallisuutemme on yhteydessä kestävään kehitykseen konfliktiherkissä maissa, joiden tulevaisuutta ilmastonmuutos ja luontokato synkistävät, sanoo Kehityspoliittisen toimikunnan pääsihteeri Marikki Karhu.

Hän katsoo, että korkean inhimillisen kehityksen maana Suomella on erityinen velvoite osallistua vastuunkantoon. Tekemällä johdonmukaista yhteistyötä kumppaneiden kanssa Suomi pääsee vaikuttamaan esimerkiksi maakuvaansa ja luomaan uusia kaupallisia suhteita kehittyvien maiden kanssa. 

Yhteistyön tarve kasvaa

Ulkoministeriön hallinnoimaan varsinaiseen kehitysyhteistyöhön osoitettiin viime vuonna 727 miljoonaa. Siihen kuuluvat esimerkiksi kahdenvälinen kehitysyhteistyö kumppanimaiden kanssa, tuki YK:lle ja kansalaisjärjestöille sekä merkittävä osa Pariisin ilmastosopimuksen rahoitusvelvoitteista. Myös humanitaarinen apu katastrofialueille kuuluu tähän kategoriaan. Esimerkiksi Ukrainalle annettiin katastrofiapua ja kehitysyhteistyötukea noin 140 miljoonaa euroa.

– Mahdolliset leikkaukset kohdistuvat juuri tähän kokonaisuuteen samanaikaisesti, kun humanitaarisen avun tarve on ennätysmäisen suuri, ja ilmastonmuutos kärjistää konfliktiherkkyyttä, Karhu kertoo.

Vesiprojekti on parantanut tyttöjen asemaa Nepalissa

Suomen kehitysyhteistyön tavoitteena on kehittyvien maiden oman yhteiskunnan, kuten talouden perustan, kansalaisyhteiskunnan ja demokratian vahvistaminen. Tuki suunnataan erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien parantamiseen, koulutuksen ja kestävän talouden edistämiseen sekä ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillintään.

– Suomi keskittyy kehityspolitiikassaan vahvuusalueisiin, joissa meillä on hyvät mahdollisuudet tukea yhteiskuntien ja yhteisöjen kehitystä, toteaa kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja, vihreiden kansanedustaja Inka Hopsu.

Konkreettisia onnistumisia löytyy esimerkiksi Nepalista, jossa Suomen, EU:n ja nepalilaisilla varoilla ja osaamisella on saatu merkittäviä parannuksia vesihuoltoon. 

– Elämä kylissä on mullistunut, kun niiden vesihuolto on saatu kuntoon. Osallistavilla vesiprojekteilla on parannettu kestävää viljelyä, tuettu paikallista yrittäjyyttä ja vahvistettu erityisesti tyttöjen mahdollisuuksia, kun aikaa on vapautunut koulunkäyntiin ja kuukautisiin liittyviä tabuja on murrettu. Kohteissa koulun aloittaa yhtä moni tyttö kuin poika, ja yläkoulussa tyttöjä on jo poikia enemmän, Hopsu mainitsee.

Kaikki samassa veneessä

Marikki Karhu ja Inka Hopsu tähdentävät, että maailma on suljettu järjestelmä, jossa kaikki maat ovat samassa veneessä ja riippuvaisia toisistaan. Epävakaat olot, köyhyys, konfliktit, toisinajattelijoiden vainot ja luonnonkatastrofit ajavat ihmisiä liikkeelle ja pakolaisiksi.

– Kehitysyhteistyö on tärkeä keino lisätä globaalia vakautta ja olla mukana ratkaisemassa ihmiskunnan suuria ongelmia. Se on samalla kasvavassa määrin osa rauhantyötä sekä myös ulkopoliittinen kysymys. Yhä syvenevää geopoliittista jakautumista pitää pyrkiä purkamaan, ei syventämään omilla toimillamme, Karhu ja Hopsu toteavat.