Karjalaisuus kiinnostaa aina lukioikäisestä eläkeläiseen

Karjan kielen puhujatilastot kertovat karua kieltä kieliyhteisön pienenemisestä, mutta samaan aikaan mahdollisuudet tutustua karjalan kieleen ja kulttuuriin ovat jatkuvasti monipuolisemmat. Kiinnostus karjalaisuutta kohtaan näkyy muun muassa sosiaalisessa mediassa, jossa yhä useampi on aktivoitunut jakamaan tietoa karjalan kielestä ja karjalaisesta identiteetistä.

Kasvanut kiinnostus on huomattu myös Itä-Suomen yliopistossa, joka tarjoaa karjalan kielen ja kulttuurin opetusta ainoana yliopistona Suomessa. Kun karjalan kielen ja kulttuurin perusopinnot lisättiin vuonna 2021 Itä-Suomen avoimen yliopiston maksulliseen opintotarjontaan, yleisöryntäys kaikille avoimille, monimuoto-opetuksena järjestettäville kursseille oli valtava.

– Avoimen yliopiston kursseille osallistuvien ikäjakauma on hyvin laaja. Nuorimmat osallistujat ovat lukioikäisiä ja vanhimmat eläkeläisiä. Opiskelijoiden joukossa on paljon esimerkiksi nykyisten keski-ikäisten sukupolveen kuuluvia, jotka ovat karjalan kielen oppimisessa usein väliin jäänyt sukupolvi, Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Maria Kok kertoo.

Isovanhempien käyttökieli halutaan saada takaisin

Vaikka Itä-Suomen avoimen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin kurssit täyttyvät kaikenikäisistä osallistujista, erityisesti nuori sukupolvi tahtoo saada yhden sukupol-ven yli hypänneen isovanhempien-sa käyttökielen takaisin. Karjalaan viitataankin usein isoäidinkielenä. Karjalan kielen väitöskirjatutkijan ja karjalaisen nuorisojärjestön Karjalazet Nuoret Suomes – Karjalaiset Nuoret Šuomešša ry:n puheenjohtajan Tuomo Kondien mukaan juuri nyt Suomessa olisi karjalan kielen opetukselle tarvetta huomattavasti enemmän kuin sille on kurssitarjontaa.

”Moni on pitkään luullut olevansa vihoviimeinen karjalaisuudesta kiinnostunut.”

– Nuoret ovat kuitenkin onnistuneet löytämään toisiaan internetin kautta ja luomaan omaehtoisia verkostoja. He ovat luoneet myös kielen oppimisen paikkoja ja vertaistukiverkostoja, joissa karjalaisuudesta kiinnostuneet nuoret voivat löytää toisiaan sekä keskustella ymmärtävässä ja turvallisessa ympäristössä, Kondie kertoo.

Kyse ei ole vain kielen oppimisesta vaan identiteetistä, jonka kannalta muiden karjalaisten kanssa verkostoituminen on usein silmiä avaava kokemus.

– Moni on luullut pitkään olevansa maailman viimeinen karjalaisuudesta kiinnostunut ihminen, Kondie kuvailee työssään toistuvasti kuulemiaan kokemuksia.

Kirjallisuus tukee oppimista

Karjalan kielen yliopisto-opetuksen ja karjalaisten järjestöjen tarjoamien kielikurssien lisäksi tehokas tapa oppia karjalan kieltä on lukea karjalankielistä kirjallisuutta.

Moni suomalaisille tuttu, niin lapsille kuin aikuisille sopiva romaani on saatavilla myös karjalan kielellä. Käännettyjen teoksien joukossa ovat muun muassa Tove Janssonin Muumi-kirjat, Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemeli ja Peppi Pitkätossu -sarja, Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira sekä Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa. Vaahteramäen Eemelin ja Fedja-setä, kissa ja koira -kirjan on karjalaksi kääntänyt Olga Karlova. Peppi Pitkätossun ja Liisa Ihmemaassa -kirjan kääntäjä on Aleksi Ruuskanen.

– Hyvä tapa oppia kieltä on lukea eri kielillä ilmestyneitä teoksia rinnakkain ja vertailla niitä keskenään. Suomalaisille karjalan kieli on yleensä melko ymmärrettävää, ja siksi verkosta löytyvällä karjalan kielen sanakirjalla – ja esimeriksi karjalaa osaavan kaverin tuella – pääsee jo hyvin alkuun, Kok vinkkaa.