Lajittelu tuo säästöä
Kun kuluttaja on heittänyt sanoma-, aikakauslehdet ja muut paperit keräysastiaan, tuotteen katsotaan poistuneen alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan. Paperi muuttuu tuottajan jätteeksi. Kuluttajalle keräys on maksutonta.
– Jätelain ideana on, että jokainen pystyy viemään paperinsa veloituksetta aluekeräysastioihin, joita Suomen Keräystuotteella on valtakunnallisesti noin 2600 kpl.
Omakotitaloasujien ja taloyhtiöiden kannattaa lajitella kotikeräyspaperi erikseen myös siksi, että silloin sekajätettä kertyy vähemmän. Tämä tuo säästöä kotitalouksien jätehuoltokustannuksiin.
Tuottaja on velvollinen järjestämään paperilleen jätehuollon, joka sisältää myös valtakunnallisen aluekeräysverkoston. Tehtävä olisi kohtuuton yksittäisille tuottajille, minkä vuoksi järjestämisvastuu on siirretty tuottajayhteisölle. Tuottajayhteisön valtuuttamat yhteistyökumppanit, keräysliikkeet, hoitavat varsinaisen keräämisen. Voidakseen laillisesti kerätä tuottajavastuun alaista materiaalia, keräysliikkeellä on oltava sopimus tuottajayhteisön kanssa.
Paperilla on arvoa
– Kotikeräyspaperi on sanomalehti-, pehmopaperi- ja eristevillateollisuuden raaka-ainetta. Sillä on markkina-arvo, eikä se ole terveydelle haitallista. Markkina-arvo on kattanut keräyksen ja paperin laitoskäsittelyn kustannukset toistaiseksi.
Tuottajayhteisön velvoitteet pohjaavat jätelakiin, ja yhteisön toimintaa valvoo Pirkanmaan ELY-Keskus.
– Jos tuottajayritys kieltäytyisi tekemästä yhteisön kanssa sopimusta, se voisi saada laiminlyöntimaksun, jonka suuruus on yksi prosentti yrityksen koko edellisen tilikauden liikevaihdosta, eli enintään 500 000 euroa ja vähintään 500 euroa.
Taloyhtiön velvollisuus puolestaan on solmia sopimus keräysastian tyhjentävän keräysliikkeen kanssa ja varmistaa, että keräysliike on tehnyt sopimuksen tuottajayhteisön kanssa. Tuottajavastuun mukaisesti keräyksen pitää toimia kuuden kuukauden ajan, vaikka markkinoilla olisi vakava häiriö keräyspaperin vastaanottamisessa.