Koulutus mullisti käytännöt
Kristiinankaupunki on osallistunut koulutukseen kaksi kertaa. Vuonna 2017 toteutetun pilotin jälkeen 6500 asukkaan pikkukaupungissa järjestettiin toinen koulutus, johon osallistui kymmeniä hoitajia kahdesta palvelutalosta, kuntoutusosastolta ja kotihoidosta. Koulutuksen ansiosta hoidon kokonaiskustannukset pienenivät vuositasolla peräti 90 prosenttia. Lisäksi koulutus muutti koko haavanhoidon kulttuurin.
– Aiemmin vaihdoimme sidoksia turhan usein. Opimme, että haava paranee, kun tuote saa vaikuttaa useamman päivän, sanoo kaupungin hoitotyön johtajana toimiva Elisabeth Sjöberg.
Sidosvaihtokerrat vähenivät 53 kerrasta yhdeksään kertaan viikossa. Vuositasolla materiaalikustannukset pienenivät merkittävästi.
– Meille kävi selväksi, että tietyn haavan hoito tehdään tietyllä tavalla. Meillä on nyt yhtenäiset hoitokäytännöt, kertoo kuntoutusosaston osastonhoitajana työskentelevä Eeva-Liisa Vainioranta.
Materiaalitoimen esimies Pirjo Ulfves arvostaa, että OneMed toimi neutraalisti tuotteiden suhteen.
– He eivät suosineet omia tuotteitaan, vaan esittelivät monen valmistajan tuotteita. Tuotteet tulee valita sen mukaan, mitä haava tarvitsee. Myös koulutuksen kaksikielisyys oli meille tärkeää. Suurin osa henkilökunnastamme on ruotsinkielisiä, joten he arvostivat sitä, että koulutuksen sai omalla äidinkielellään, Ulfves kertoo.
Sjöberg ja Ulfves ovat olleet tyytyväisiä OneMedin tarjoamaan kokonaisuuteen.
– Hoitajamme saivat arvokasta tietoa haava-asiantuntijalta. He pitivät siitä, että saivat soittaa asiantuntijalle milloin vain. Koulutus ylitti odotuksemme, Sjöberg toteaa.
Vainioranta puolestaan kannustaa kuntia ottamaan etenkin osastonhoitajien näkökulmasta hyödyllisenä koetun haavanhoitokoulutuksen osaksi toimintaansa.
Hunaja paransi haavat
Saarijärveläinen Pauli Pohjonen, 82, on tänään tyytyväinen mies. Tilanne oli toinen vuonna 2018, kun hänelle oli tehty paksusuolisyövän vuoksi leikkaus, jonka jäljiltä vatsan alueella oli kaksi tulehtunutta haavaa. Ne rajoittivat arkea merkittävästi.
– Pukeminen oli hankalaa, eikä voinut koukistella. Haavoista tuli hajuhaittaa. En voinut lähteä pihaa pidemmälle. Olo oli epätoivoinen, Pohjonen kertoo.
Infektioita hoidettiin antibiootilla, jota hän söi useamman kuurin. Urheilullisen miehen yleiskunto laski, eikä maha pelittänyt. Kotihoitaja järjesti Pohjosen OneMedin koulutusohjelmaan, jossa haavoja alettiin hoitaa haavahunajalla. Se oli käännekohta – haavat menivät parissa kuukaudessa kiinni.
– Haju hävisi, ja oli mukavampi olla. Oli ihmeellistä, että vatsanahka lopulta parani, kuvaa Pohjonen.
Myös vaimo Marjatta Pohjonen muistelee tilannetta hyvillään.
– Kun haavat paranivat, Pauli virkistyi ja kävi kävelyllä aamuin illoin. Kesällä hän ajoi pyörälläkin! Elämme nyt melko normaalia elämää ja voimme käydä tutuissa paikoissa kylässä, hän toteaa.