Paperin kierrätyksellä on Suomessa pitkät perinteet. Paperia alettiin kerätä meillä jo 1940-luvulla, kun monista raaka-aineista oli puutetta sotien jälkeen. Metsäyhtiöt tarvitsivat keräyspaperia kartongin valmistukseen, ja kansalaisia kannustettiin keräyspuuhiin. Alkuun houkuttimena toimivat palkinnot, mutta vuosien myötä paperin kerääminen muuttui ammattimaiseksi, eikä palkkioita keräystavoitteen toteutumiseksi enää tarvittu. Tänä päivänä paperi on Suomessa parhaiten kierrätetty jätelaji, jota jokainen meistä kantaa keräyslaatikoihin lähes 50 kiloa vuodessa.
– Paperin kerääminen muusta jätteestä erikseen on niin itsestään selvää, että se tulee jo äidinmaidossa. Paperin kierrätys on niin tuttua, että voisi sanoa meidän jokaisen olevan asiantuntija, naurahtaa paperin tuottajayhteisö Suomen Keräystuote Oy:n asiamies Merja Helander.
Paperinkeräyksessä eletään muutoksen aikaa. Paperin kulutus on vähentynyt, kun esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehtiä on siirrytty lukemaan netistä. Vaikka Aasiassa paperin ja kartongin kulutus on kasvussa, Suomessa on oltu viime vuosina noin viiden prosentin laskussa. Euroopan, USA:n ja Japanin paperin ja kartongin kysynnän odotetaan laskevan edelleen noin prosentin vuodessa vuoteen 2030 mennessä.
Keräyspaperin kysyntä ja tarjonta ovat harvoin olleet epätasapainossa kierrätyshistoriansa aikana. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa kysyntä ylittää reilusti tarjonnan ja teollisuus joutuu tuomaan raaka-ainetta ulkomailta. Kun kierrätettävää materiaalia on vähemmän, vähenee myös sen hyödyntäminen. Vähenevän keräyspaperimäärän varaan ei tehdä investointeja.
– Paperinkeräys on kehittynyt meillä pitkien perinteiden, erilliskeräyksen ja tuottajavastuun ansiosta. Malli on ainutlaatuinen koko maailmassa. Hyvä kysyntä paperiteollisuuden raaka-aineena pitää keräyksen tehokkaana.