Vertaistoiminta yhdistää adoptiokokemuksissa

Vertaistoiminta yhdistää adoptiokokemuksissa

Omien kokemusten jakaminen on tärkeää niin adoptoiduille kuin heidän perheenjäsenilleen, koska harva ymmärtää yhtä hyvin kuin toiset samassa tilanteessa olleet. Sen tietävät myös vertaistoiminnan suunnittelija Elias Helminen sekä adoption kokeneet Iina Pietarila (vas), Susanna Mähönen ja Teresa Iltola. 

Vertaistoiminta yhdistää adoptiokokemuksissa

Kun elämään liittyy adoptio, moni kaipaa vertaistukea. Adoptioperheet ry järjestää vertaistoimintaa ja toivottaa kiinnostuneet tervetulleiksi tapaamisiin.

Teksti Liisa Joensuu  Kuva Joona Raevuori

Kaikilla on oma tarinansa, mutta adoptoidun tarinasta puuttuu usein palasia. Harva ymmärtää adoptoitua yhtä hyvin kuin toinen adoptoitu. Myös adoptiovanhemmat pohtivat asioita, joista on helpoin keskustella samoja tilanteita kokeneiden kanssa. Adoptioperheet ry järjestää yhdessä vapaaehtoisten kanssa vertaistapaamisia, koulutuksia, mentoritoimintaa, leirejä sekä monipuolista ohjelmaa eri puolilla Suomea. 

Yhdistyksen jäseninä on adoptoituja, adoptioperheitä ja adoptio-odottajia sekä heidän läheisiäänkin. Parhaillaan yhdistyksellä on käynnissä kolmivuotinen Yhteisö voimavarana -hanke. Se järjestää, kehittää ja koordinoi nuoriksi ja aikuisiksi ehtineiden adoptoitujen vertaistoimintaa. Se on tarkoitettu sekä kansainvälisen adoption kokeneille että kotimaassa adoptoiduille. 

– Adoptoituja on Suomessa arvioiden mukaan jopa noin 30 000, mutta vain murto-osa heistä tavoitetaan. Toivomme, että mahdollisimman moni kiinnostunut kuulisi meistä ja tulisi mukaan toimintaan. Meillä on myös verkkovertaistoimintaa, erilaisia tapahtumia sekä mentoritoimintaa, joihin adoptoidut ovat tervetulleita, kannustaa vertaistoiminnan suunnittelija Elias Helminen.

Edunvalvonta- ja asiantuntijajärjestönä Adoptioperheet ry toimii adoptioperheiden ja adoptoitujen aseman parantamiseksi sekä jakaa tutkittua ja kokemuksellista tietoa adoptiosta ammattilaisille, päättäjille ja sidosryhmille.

Vapaaehtoisia kaivataan

Vapaaehtoiseksi voi ryhtyä matalalla kynnyksellä ja kertaluontoisestikin. Tehtäviä on erilaisia bloggaamisesta leirikummitoimintaan ja jäsenlehteen kirjoittamisesta ryhmän tai etätapaamisten vetämiseen. 

– Paikallisryhmien vetäjiä kaivataan eri puolille Suomea. Se on ajallisesti sitovinta, vaikkei ryhmän tarvitse tavata viikoittain tai edes kuukausittain. Vetäjältä toivomme sitoutumista ainakin vuodeksi tai mielellään pidemmäksi aikaa. 

 Erilaisia tehtäviä löytyy kertaluonteisista satunnaisiin. Esimerkiksi blogin voi kirjoittaa halutessaan kerran tai silloin tällöin. Adoptoitujen vertaistoimintaan osallistuvilta emme edellytä muuta kuin sen, että he ovat kansainvälisesti tai kotimaan adoptoituja. Kiinnostuneet voivat olla yhteydessä minuun, Helminen rohkaisee.

Vertaisnuori antaa tukea 

Helsinkiläinen 24-vuotias lähihoitaja Susanna Mähönen on ollut vapaaehtoisena mukana Adoptioperheet ry:n toiminnassa jo muutaman vuoden. Hänet adoptoitiin Kiinasta Suomeen nelivuotiaana. Adoptiosta puhutaan avoimemmin kuin ennen, kuten myös Mähösen perheessä.

– Minulla kävi todella hyvä tuuri, sillä adoptioäitini oli hyvin avoin taustastani. Aloin jo varhain kysellä, olisiko minun mahdollista löytää biologiset vanhempani, ja minua kannustettiin. Kun täytin 18, tiedustelin Interpedian kautta taustastani. Sieltä lähetettiin kysely lastenkotiin. Kiinassa on kuitenkin käytäntönä, että alkuperäisiä papereita saa katsoa Pekingissä yhdessä tulkin kanssa, mutta kopioita ei saa ottaa. En ole käynyt paikalla, mutta tein DNA-testin. Sen mukaan minulla on kiinalaistaustaa, mutta lähin yhteensopivuus viittasi Taiwaniin.

Monet muutkin adoptoidut elävät historiatiedon kanssa ja ovat kokeneet samantapaisia tilanteita muun muassa valtaväestöstä poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi. Kouluterveyskyselyn mukaan adoptoidut nuoret kokevat yksinäisyyttä muita enemmän. Esimerkiksi tästä syystä Mähönen haluaa olla mukana Adoptioperheet ry:n toiminnassa.

– Aloitin vertaisnuorena vuonna 2015 lapsi–aikuinen-leirillä. Siitä siirryin mukaan leirikummitoimintaan. Minulla oli omia hyviä kokemuksia leireistä. Tapasin lapsena leirillä ystävän, jonka kanssa olemme edelleenkin yhteydessä. Leireillä lapsi tai nuori voi saada uusia kavereita ja jopa elämänmittaisia ystävyyksiä, Mähönen kertoo.

Lapsi–aikuinen-leirien nuorimmat ovat 6-vuotiaita. Nuorten leirit on jaettu  9–12 -vuotiaille sekä 13–17-vuotiaille. Monet tulevat yhä uudestaan tapaamaan ystäviä, joille ei tarvitse selitellä taustaansa.