Valmennus on vuorovaikutusta

Valmennus on vuorovaikutusta

Urheilualan opiskelijat perehtyvät opintojensa aikana urheiluun, liikuntaan ja hyvinvointiin.

Valmennus on vuorovaikutusta

Kansainvälisesti arvostettu ja laadukas valmentajakoulutus tulee tänä syksynä osaksi pääkaupungin koulutustarjontaa.

Teksti Riitta Mikkonen  Kuva Haaga-Helia

Maailmassa on tällä hetkellä kaksi korkeakoulua, jotka ovat saaneet urheiluvalmennukselleen International Council for Coaching Excellence eli ICCE:n Full Endorsement -tason auditoinnin. Toinen niistä on Australiassa, toinen on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Vierumäen kampus.

Tänä syksynä Haaga-Helia aloittaa urheiluvalmentajien kouluttamisen myös pääkaupunkiseudulla. Yhteistyötä tehdään urheiluseurojen, lajiliittojen ja muiden sidosryhmien kanssa. Koulutuksessa profiloidutaan erityisesti huippu- ja kilpaurheiluun.

– Tuodaan Vierumäellä hyväksi osoittautunutta, urheilijalähtöistä valmennuksen koulutusta myös pääkaupunkiin, kertoo tutkintojohtaja Teppo Rantala.

Vuorovaikutus tuo tuloksia

Urheilijalähtöisyys tarkoittaa modernia, lajiosaamista laajempaa yksilön valmentamista. Sen tavoitteena on, että urheilija oppii tuntemaan itsensä, kehittämään itseään ja osaamistaan kokonaisvaltaisesti, jatkuvasti ja nousujohteisesti.

Valmennusprosessissa huomioidaan koko ihminen. Liikuntataitojen lisäksi kohteena ovat muut fyysiset sekä henkiset ja sosiaaliset taidot. Näin mahdollistuu yhä parempiin tuloksiin yltäminen ja itsensä ylittäminen tiukoissakin paikoissa.

Valmennus on vuorovaikutusta, jossa valmentaja auttaa urheilijaa löytämään omat vahvuutensa ja kehittämistarpeensa, kehittämishalun ja menetelmiä kehittymiseen sekä jatkuvaan itsearviointiin. Samalla valmentaja kehittää myös itseään.

– Valmentaja ei voi vetää mitään roolia. Hänenkin on oltava oma itsensä ja noudatettava oman ammattitaitonsa kehittämisessä samoja periaatteita ja valmentaa samalla itseään ihmisenä, voimavaransa huomioiden, Rantala toteaa.

Valmennuskulttuuria on suomalaisessa koulutuksessa jo vuosia kehitetty tähän suuntaan. Kulttuurin muuttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä aloitteleva valmentaja toistaa usein valmennuksessaan samoja malleja, joilla häntä on valmennettu. Opitun tiedon sisällyttäminen osaksi omaa toimintaa vie aikaa.

Valmentajalla on väliä

– Meillä kaikilla valmennukseen kytköksissä olevilla on vastuu vaalia urheilijakeskeisyyttä, ja omalta osaltamme rakentaa turvallista toimintaympäristöä, Rantala painottaa.

Myös joukkueurheilija on yksilö, jota valmennetaan hänen omista lähtökohdistaan käsin. Valmentajakoulutus on aina myös johtajakoulutusta, joka alkaa itsensä johtamisesta.

Urheiluvalmennus ja seuratoiminta koskettavat suoraan satojatuhansia suomalaisia viikoittain. Välillisesti vaikutus yltää jatkuvasti heidän läheisiinsä niin kotona kuin vaikkapa koulussa tai työpaikoilla. Urheilija ei voi muuttua eri ihmiseksi muullakaan ajalla.

Lopulta vaikutuspiirissä olemme me kaikki, jotka vähääkään urheilulle altistumme – olipa kyseessä kisakatsomo omalla sohvalla tai jälkikasvun kannustaminen kentän laidalla. Samalla otamme vaikutteita omaan käyttäytymiseemme.

Valmentajan käsissä on siis sekä urheilijan että hänen oma kehityksensä, mutta myös koko kansallinen itsetuntomme. Urheilijan valmentajalla on väliä.