Tutkimusta puhtaan sisäilman puolesta

Tutkimusta puhtaan sisäilman puolesta

Sisäilmatutkija Tiia Kaunisto tekee esimerkiksi tavallisissa toimistotiloissa sisäilmatutkimuksia, joita varten rakenteita ei tarvitse purkaa.

Tutkimusta puhtaan sisäilman puolesta

Suomen Sisäilmatutkimus Oy haluaa muistuttaa työnantajia, että fyysisen työympäristön vaikutukset henkilökunnan hyvinvointiin ovat jopa korkeammat kuin esimerkiksi palkkatason.

Teksti Valtteri Mörttinen  Kuva Eino Ansio

Sisäilmatutkija Tiia Kaunisto astuu tavalliseen suomalaiseen toimistoon. Tiloja vuokraava yrittäjä on pyytänyt työpaikalleen ilma- ja pyyhintänäytteitä käsittävän sisäilmatutkimuksen, sillä henkilökunnan jäsenet ovat alkaneet kertoa oireilusta työaikana.

Tämä ei ole millään tavalla poikkeuksellista. Lähes puoli miljoonaa työikäistä on oireillut sisäilman takia vuoden aikana.

Kauniston työnantaja, Suomen Sisäilmatutkimus Oy, on ennen vierailua teettänyt kohteessa lomakehaastattelun, jossa työntekijät ovat tarkentaneet oireidensa laatua. Kyselyn avulla sisäilma-asiantuntijan koulutuksen saanut tutkija pystyy arvioimaan, minkälaiset näytteet tiloista kannattaa ottaa. Näytteidenotto kestää pari tuntia, eikä se estä tiloissa työntekoa. Tämän jälkeen näytteet lähtevät laboratorioon.

– Tosin välillä työnteko saattaa keskeytyä siksi, että ihmiset ovat niin uteliaita pumppujamme ja muita välineitä kohtaan, että tulevat kovasti kyselemään, mitä oikein teemme. Meitä se ei toki haittaa, Kaunisto sanoo hymyillen.

Tietoisuutta on lisättävä

Suomen Sisäilmatutkimuksen johtava asiantuntija DI, RTA Kari Salminen kertoo, että suomalaiset työnantajat ovat tosissaan havahtuneet sisäilmaongelmiin. Salminen ottaa esille Suomen Taloustutkimuksen vuonna 2013 tekemän tutkimuksen, jossa ilmeni, että fyysinen työympäristö nähtiin työhyvinvoinnin kannalta jopa tärkeämpänä kuin palkkataso. Tutkimus käsitti fyysisen työympäristön lisäksi muitakin mukavuustekijöitä kuten motivoivan työnkuvan ja työkaverit.

– Ikäville työkavereille mekään emme voi tehdä mitään. Meidän erikoisalaamme on ainoastaan sisäilma, Salminen naurahtaa.

Salminen kertoo, että tietoisuus aiheesta on parantunut, eikä oireita enää nykyään kuitata luulosairauksina. Julkisen keskustelun ja medianäkyvyyden ansiosta sisäilmaa tutkitaan koko ajan ahkerammin. Tosin yleinen keskustelu johtaa usein myös yleisiin väärinkäsityksiin.

– Monille on kehittynyt ajatus, että sisäilmaongelmat ja home ovat keskenään sama asia. Se ei pidä alkuunkaan paikkaansa.

Salmisen mielestä julkinen keskustelu home- ja bakteerikasvustoista on saanut kohtuuttomat mittasuhteet. Ongelmien todellisena syynä voivat olla usein materiaalipäästöt tai mineraalikuidut, jotka ovat keskusteluissa jääneet mikrobeja pienemmälle huomiolle.

Oikeus puhtaaseen sisäilmaan

  • Terveellinen sisäilman tulisi olla jokaisen ihmisen perusoikeus, niin kotona kuin työpaikallakin.
  • Huono sisäilma vähentää viihtyisyyttä ja alentaa työtehoa, mutta voi aiheuttaa pitkällä tähtäimellä myös terveyshaittoja.
  • Arvioiden mukaan Suomessa altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille 600 000 – 800 000
    ihmistä.
  • Sisäilmaongelmassa tutkitaan aina kokonaisuutta, joten tutkimukset on syytä tehdä moniammattillisen osaamisen puitteissa.

Rakenteita ei rikota

Sisäilmatutkimuksia tehdään Suomessa nykyään paljon, sillä ne eivät vaadi rakenteiden sisään menemistä. Niitä voi teettää kuka tahansa työnantaja ilman kiinteistönomistajan osallistumista. Jos taas halutaan teettää isompi tutkimus, silloin on perehdyttävä piirustuksiin ja otettava rakenteista materiaalinäytteitä. Silloin työnantajan ja kiinteistönomistajan on keskenään neuvoteltava kustannusten jakamisesta. Yleistyvä tapa on, että työnantaja ostaa tutkimuksen, mutta jos korjattavaa löytyy, korjausvastuu kuuluu kiinteistönomistajalle.

– Työpaikalla sisäilman kunnossapito on työnantajan velvollisuus, ja nykyään onneksi työnantajat ovat asiassa valveutuneita.

Samalla Salminen kuitenkin muistuttaa, että koska lainsäädäntöä kustannusten jaosta työnantajan ja kiinteistönomistajan välillä ei vielä ole, molemmille osapuolille asiasta huolehtiminen jää lopulta omantunnon kysymykseksi.