Arvion mukaan joka viides suomalainen kärsii jossain elämänsä vaiheessa sydämen vajaatoiminnasta. Peptiditestin avulla sairaus voidaan tunnistaa perusterveydenhuollossa. Kuva Roche Diagnostics.
Teknologia

Tehokkuutta diagnosointiin

Sydämen vajaatoiminta on vaarallinen sairaus, jonka diagnosointiin tarvitaan erikoislääkärin osaamista. Sairauden alkukartoitus voidaan kuitenkin tehdä perusterveydenhuollossa. Diagnosoinnin yhtenä tärkeänä työkaluna käytetään peptiditestejä. 

Teksti Tuomas Lehtonen

Sydämen vajaatoiminnaksi kutsutaan sairautta, jossa sydän ei pysty toimittamaan riittävästi verta muiden elinten tarpeisiin. Turun yliopistollisen keskussairaalan Sydänkeskuksen kardiologin Heikki Ukkosen mukaan vajaatoiminnan taustalla ovat usein jotkin muut sairaudet.

– Vajaatoiminta on kahta eri tyyppiä. Systolisessa vajaatoiminnassa sydänlihaksen pumppausvoima on alentunut esimerkiksi sydäninfarktin tai sydämen läppävian takia. Toisena syynä vajaatoiminnalle voi olla sydänlihaksen jäykistyminen. Tällaisessa diastolisessa vajaatoiminnassa sydän pumppaa hyvin, mutta sen täyttyminen on häiriintynyt. Tällainen vajaatoiminta voi johtua esimerkiksi pitkäaikaisesta verenpainetaudista, Ukkonen kertoo.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavien henkilöiden määrä lisääntyy ihmisten eläessä pidempään. On arvioitu, että joka viides suomalainen kärsii jossain elämänsä vaiheessa tästä sairaudesta. Vajaatoimintaa sairastavat sekä naiset että miehet eri ikäryhmissä. Viime vuosina vajaatoiminta on lisääntynyt erityisesti 70–80-vuotiailla naisilla.

– Sydämen vajaatoiminnasta harvoin parannutaan, mutta sairaus voidaan saada tasapainoon. Systolisen vajaatoiminnan oireisiin pystytään tutkitusti vaikuttamaan lääkityksellä ja laitehoidolla. Niiden avulla potilaan oireet voidaan poistaa kokonaan tai ainakin osittain.

Ukkosen mukaan lääke- ja laitehoidon tehosta diastoliseen vajaatoimintaan ei ole selvää tutkimuksellista näyttöä. Lääkityksellä voidaan kuitenkin lieventää diastolisen vajaatoiminnan oireita ja poistaa pahenemisjaksoja. Muiden perussairauksien, kuten verenpainetaudin, hoito ja elintapojen parantaminen ovat keskeisen tärkeitä keinoja niin systolisen kuin diastolisen vajaatoiminnan hoidossa.

Peptidiarvot paljastavat vajaatoiminnan

Sairauden diagnosointi on haastavaa, koska oireet ovat samankaltaisia kuin monissa muissa sairauksissa. Esimerkiksi rasitushengenahdistus ja yskä ovat myös monien hengityselinsairauksien tyypillisiä oireita. Myös runsas ylipaino voi selittää rasitushengenahdistusta.

Ukkonen näkee, että perusterveydenhuollolla on hyvät välineet sydämen vajaatoiminnan ja muiden sairauksien kartoittamiseksi.

Useimmiten oireiden syyksi ilmenee jokin muu sairaus kuin sydämen vajaatoiminta. Tällöin potilasta voidaan useimmiten hoitaa avoterveydenhuollossa tai kohdentaa tarvittavat jatkoselvittelyt oikein. Nopea ja täsmällinen diagnosointi helpottaa potilasta ja vähentää terveydenhuoltojärjestelmän kuormitusta.

 

Peptiditesti auttaa sydämen vajaatoiminnan tunnistamisessa.

 

 

– Pohjatutkimukset pystytään tekemään jo terveyskeskuksessa. Verikokeiden, Thorax-röntgenkuvauksen ja EKG:n avulla pystytään kartoittamaan kattavasti, mikä sairaus potilaan oireet aiheuttaa. Kun alustavat tutkimukset viittaavat selkeästi sydämen vajaatoimintaan, potilas on aiheellista lähettää erikoislääkärille ultraäänitutkimuksiin.

Ukkonen nostaa esiin potilaan natriureettisten peptidiarvojen (BNP ja NT-proBNP) tutkimista. Peptidipitoisuudet voidaan tutkia potilaan verinäytteestä.

– Elimistö kehittää peptidejä erityisesti silloin, kun sydämen vasen kammio kuormittuu. Sydämen vajaatoiminta nostaa peptidiarvoja. Jos arvot ovat normaalit, potilaan oireiden voidaan epäillä johtuvan jostakin muusta, esimerkiksi hengityselinsairaudesta, Ukkonen toteaa.

Peptiditesti 
  • Potilaan veren natriureettisten peptidien pitoisuus mitataan, jos epäillään sydämen vajaatoimintaa. Potilaalta otetaan myös EKG ja Thorax-röntgen.
  • Sydämen vajaatoiminnan aiheuttama kuormitus nostaa natriureettisen peptidien määrää.
  • Selvästi kohonneet natriureettisten peptidien pitoisuudet viittaavat sydämen vajaatoimintaan. Potilas ohjataan tarkemman diagnoosin tekemiseksi ultraäänitutkimukseen.
  • Veren matalat natriureettisten peptidien pitoisuudet on tulkittavissa niin, että potilaan oireet johtuvat muusta sairaudesta. Tutkimusta kohdistetaan esim. hengityselimistöön.

Saatat myös pitää