Teknologia ihmisen ja maapallon apuna

Teknologia ihmisen ja maapallon apuna

logggg

Teknologia ihmisen ja maapallon apuna

Teksti Pia Erkinheimo  Kuva Paula Kesäläinen

TEKNOLOGISISTA innovaatioista puhuttaessa niiden sosiaalinen ulottuvuus sekä vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan ja maapallon kantokykyyn usein unohtuvat, varsinkin kun mittareina käytetään ainoastaan taloudellista menestymistä tai teknologista edelläkävijyyttä.

PUUKKOA – tuota aikansa teknologiainnovaatiota  – voidaan käyttää niin tulen tekoon, leivän leikkaamiseen kuin ihmisen tappamiseen. Puukkoa voidaan käyttää hyviin tai huonoihin tarkoitusperiin, mikä ajatuksena edustaa neutraalisuutta yhtenä David M Kaplanin neljästä teknologian filosofian näkemyksestä.

TEKNOLOGISTA kehitystä tarkastellaan yleensä luonnontieteellisestä näkökulmasta, jolloin syy-seuraus-ketju korostuu. Teknologia voidaan nähdä Kaplanin toisen, deterministisen näkemyksen mukaisesti myös liikkeelle panevana voimana yhteiskunnallisille muutoksille. Teknologian räjähdysmäinen kasvu on muuttanut esimerkiksi aikoinaan lajimme säilymisen kannalta tarpeellista vaatetusta: teknologia tulee iholle, samalla kun se pyrkii korjaamaan itse itseään. Kannessa näkyvä hame on teknologiaa – sen raaka-aineena on tekstiilijäte, jonka uusiokäyttöä ei haittaa edes aiemmin mukana ollut elastaani. Muutos kulutustottumuksissa on meneillään.

SOSIAALISEN konstruktion suuntaus muistuttaa, että teknologia on ihmisen tekemää, se muovaa ympäristöämme ja yhteiskuntaamme, ja sen avulla ratkotaan ihmisten määrittelemiä ongelmia. Siksi on hyvä varmistaa, että inklusiivisuus sukupuolten, kansojen, iän ja erilaisten ajattelutapojen osalta toteutuu teknologian kehitystyössä.

TEKNOLOGIAA KEHITETTÄESSÄ tasapainoillaan sen kanssa, mikä on mahdollista ja mikä on oikein.

NELJÄS suuntaus tarkastelee teknologiaa autonomisesti kehittyvänä ilmiönä, mikä on yhä suuremmassa määrin kontrollimme ulkopuolella. Laskentatehon kasvun ja internetin aikakaudella ajatus singulariteetista viehättää ja pelottaa monia. Analytiikka ja koneoppiminen mahdollistavat ihmisen keskittymisen vahvuuksiinsa – koneiden ja laitteiden auttaessa. Inhimillisesti kurja työ saadaan innovaatioiden avulla muotoon, joka lisää hyvinvointia. Koneiden ylivallassa ei ainakaan vielä olla.

TEKNOLOGIAA kehitettäessä tasapainoillaan sen kanssa, mikä on mahdollista ja mikä on oikein. Tämän ajan viheliäinen ongelma onkin, miten yhteiskuntaamme kehitetään suhteessa maapallon kantokykyyn. Kun aiemmin on arvioitu hyvinvointia ja yhteiskunnallista edistystä talouden mittarein ajatellen teknologisen kehityksen korreloivan lähes lineaarisesti näiden kanssa, on nyt havahduttu tilanteeseen, jossa nämä mittarit ohjaavat kehitystä kohti systeemisiä ongelmia.

MEIDÄN tulee ottaa käyttöön jo pitkälle kehitetyt, välillisiä vaikutuksia kuvaavat indikaattorit, kuten päästövähennyspotentiaali tai korkean lisäarvon työllisyysvaikutukset. Ne tekevät näkyväksi muutkin kuin vain taloudelliset seuraukset ja saamme kestävän pohjan universaalille uteliaisuudellemme teknologiaa kohtaan. Ihminen päättää, tuleeko teknologiasta itseään korjaavaa.

Kirjoittaja on Vake Oy:n johtaja ja bisnesenkeli.