Ikimuistoinen kulttuurimatka kulkee rannikolta tuntureille

Ikimuistoinen kulttuurimatka kulkee rannikolta tuntureille

logggg

Ikimuistoinen kulttuurimatka kulkee rannikolta tuntureille

Teksti Riitta Mikkonen  Kuvat Visit Raahe, Visit Taivalkoski, Visit Liminka, Studioravintola Tundra, Juha Nyman & Pudasjärven kaupunki

Raahen kaduilla kävellessä voi tuntea historian lehtien havinan.

Raahesta Kuusamoon on matkaa rapiat 300 kilometriä. Alle viiteen tuntiinhan sen ajaa ilman pysähdyksiä ja pysyen tarkasti suoralla reitillä. Vaan tehdäänpä nyt toisin, edetään useamman pysähdyksen taktiikalla.

Meren rannalla aavalle ulapalle ja kauas horisonttiin katsellessaan on luonnon kauneuden ihailun lisäksi aina hyvä hetki pohtia, miten meri on vaikuttanut kulttuuriin. Vesireittien ja purjelaivojen valtakaudella uusi tuli merituulten tuomana. Raahe on aina ollut omaleimainen kaupunki, joka sijaitsee suorastaan meren sylissä.

– Wanhan Raahen ruutukaava on peräisin 1600-luvun puolivälistä. Renessanssityylinen Pekkatori on ainoa laatuaan Suomessa, kertoo Miska Eilola Suomen vanhimmasta paikallismuseosta, Raahen museosta.

Pietari Brahen 1600-luvulla perustaman kaupungin ruutukaavaa ja rakennuksia on toki myös uusittu vuosikymmenien saatossa. Wanhan Raahen talot ovat pääsääntöisesti vuoden 1810 suurpalon jälkeen rakennettuja, mutta myös palolta säästynyttä, 1600-luvulta peräisin olevaa rakennuskantaa löytyy paikoin. 

Raahen asema kauppasatamana tarkoittaa, että toimeliaisuus on ollut tienoon valtti läpi historian. Kaupan ohella Raahessa on aina käyty myös vilkasta kulttuurivaihtoa, ja tämä kehitys jatkuu edelleen. Tänä päivänä siitä pääsee nauttimaan esimerkiksi Kari Juvan veistospuistossa ja Janssonin galleriassa.

– Juhannukselta avautuvassa kesänäyttelyssä on omien töitteni lisäksi teoksia Meeri Palokankaalta, Teija Takalalta sekä Kari Södöltä, kertoo surrealistisiin kukkamaalauksiin nykyään keskittyvä Jari Jansson.

Limingassa voi aistia 1800-luvun tunnelmaa.

Kukkaisajatuksin matka jatkuu Liminkaan. Meren tuntumassa ollaan edelleen, ja myös 1800-luvun tunnelma on aistittavissa. Nyt voisi olla pienen jaloittelun aika, sillä Vanhan Limingan maatalouskylän tunnelmaan pääsee parhaiten sisälle osallistumalla kävelykierrokselle.

Vanhassa Limingassa sijaitseva, oopperalaulaja Abraham Ojanperän mukaan nimetty kulttuuripuisto pitää sisällään hänen muistokotinsa, mutta myös taiteilija Vilho Lampi -museon näyttelyineen. Kulttuuripuisto on myös kesäisten tapahtumien keskus, kesäteatterissa on tänä vuonna luvassa Anna-Leena Härkösen klassikko Häräntappoase.

Kävelykierroksella voi tutustua myös Suomen kolmanneksi vanhimpaan puulajipuistoon, Alakestilän arboretumiin. Kuullaan tarinat puiston perustaneesta Kalle Arvolasta, ja siitä miten alueen läpi virtaava Liminganjoki on vaikuttanut taidemaalari Vilho Lammen työskentelyyn. Puistossa on myös vanhoja rakennuksia, kuten riihi, johon menoa voi suositella vain niille, ketkä eivät pelkää kummituksia ja mahdollista riihenpirua.

Hirsipääkaupunki Pudasjärvi on täynnä eksentristä eksotiikkaa.

Aikamatkaa Oulussa

Ennen kuin käännetään keula kohti sisämaata, vieraillaan vielä Oulussa, Euroopan vuoden 2026 kulttuuripääkaupungissa, jossa päästään hyppelemään ajassa ja kurkistamaan vähän tulevaisuuteenkin. Museo- ja tiedekeskus Luuppi kattaa kaiken kaikkiaan yhdeksän oululaista käyntikohdetta, joita ovat Pohjois-Pohjanmaan museo, Oulun taidemuseo, Tiedekeskus Tietomaa, Turkansaaren ulkomuseo, Kierikkikeskus sekä pienemmät, kesäisin oviaan auki pitävät erikoismuseot, kuten Oulunsalon kotiseutumuseo, Merimiehenkotimuseo, Pateniemen sahan museo ja Oulun linnan kellari. Kohteet muodostavat kokonaisuuden, jossa yhdistyvät tiede, taide ja historia, ja jotka yllättävät kävijänsä omintakeisilla oivalluksilla. 

Taidemuseon tämän kesän kohokohta lienee kansainvälinen nykytaidenäyttely SUPERNATURAL, joka yli 20 taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin pohtii ihmisen ja luonnon suhdetta äärimmäisen realismin keinoin. Tieteen, tekniikan ja tekoälyn kehitys näkyy monin tekniikoin toteutetuissa töissä, jotka pistävät kokijansa pohtimaan omaa olemistaan ja suhdettaan elämään.

Luupissa on varauduttu myös lasten johdattamiseen kulttuurin pariin, heitä varten on kierrokselle varattavissa Muksuboxi tehtävineen, ja Bottila on puolestaan tila, jossa voi tutkia jäljen tuottamista erilaisten kinesteettisten ja ohjelmoitavien laitteiden avulla.

Täällä vaalitaan pohjoisia tarinoita, kerrotaan siitä mitä on olla pohjoinen ihminen. Rakennuksetkin kertovat omaa tarinaansa, kuinka nahkatyöläiset ovat tienanneet leipänsä ja kaupunkilaiset käyneet kirjastossa, ja kaikkea siltä väliltä.

MATKAN RANNIKOLTA tuntureille voi tehdä myös osissa, vaikka yksi etappi kerrallaan.

Jalavan kauppa on palvellut Taivalkoskella lähes 140 vuotta.

Hirttä eri aikakausilta

Sitten kohti hirsirakentamisen pääkaupunkia Pudasjärveä. Mistäpä muualta löytäisi näin hyvän valikoiman eri aikoina pystytettyjä hirsirakennuksia? Yli 20 rakennuksesta koostuva Pudasjärven kotiseutumuseo ja kirkkoalue muodostavat historiallisen kokonaisuuden arvokkaassa maisemassa.

Vuonna 1781 rakennettu, punamullalla maalattu kirkko on edelleen käytössä, kellotorni on vielä 10 vuotta vanhempi. Alueen erikoisuus on kirkkomaata kiertävä, lautakatoksen suojaama hirsiaita, joka on 1371-metrisenä maailman pisin.

Hirsipääkaupungissa hirrestä rakennetaan myös uutta. Vuoden 2019 lopussa valmistui 1400-neliöinen, maailman pohjoisin hirsirakenteinen monitoimihalli LumiAreena. Kaupungissa sijaitsevat myös maailman suurimmat nykyaikaiset hirsiset päiväkoti, koulukampus ja palvelukoti sekä maailman suurin hirsitalotehdas. Hirsirakennuksissa on hyvä sisäilma, ja lisäksi ne toimivat varmoina hiilinieluina.

Ei suinkaan Pudasjärvellä pelkästään hirttä vedetä, sillä täällä vaikuttaa myös aktiivisia kuvataiteilijoita, ITE-taiteilijoita ja muita kulttuuripersoonia. Mainittakoon Kari Tykkyläinen, joka on tullut kuuluisaksi paitsi kylähulluudestaan myös sen innoittamista videoista. Tykkyläinen on ideoinut myös yhden erikoisimmista kesätapahtumista, korkokenkä-kukkamekko-suohiihdon Ämmänkisat, jotka järjestetään yleensä elokuun alkupuolella Pudasjärven Kapustasuolla.

Taival jatkuu Taivalkoskelle, joka on antanut suomalaiseen kulttuuriin yhden maan tuotteliaimmista kirjailijoistaan, Kalle Päätalon. Siispä suuntaamme hänen kotiinsa Kallioniemeen. Lapsuudenkoti toimii nykyään museona, joka on avoinna kesällä juhannusviikolta alkaen.

Mikäli reissu osuu heinäkuun alkuun, tarjolla on kokonainen Päätaloviikko, joka on eri toimijoiden yhteinen ponnistus. Silloin koko Taivalkosken kylänraitti täyttyy kulttuurin- ja perinteennälkäisistä ihmisistä, omista ja vieraista.

Taivalkosken keskustaa ei voi myöskään sivuuttaa poikkeamatta Suomen vanhimpaan kauppaan. Jalavan kauppa on palvellut paikallaan vuodesta 1883 alkaen. Kauppaa on tehty näiden seinien sisällä viiden sukupolven voimin niin oravannahoilla kuin ruplilla, markoilla ja euroillakin. Kahvilaa varten on 90-luvun lopulla tehty laajennus, siirretty vanha hirsirakennus läheiseltä Jakkilanvaaralta.

Kuusamo on oiva kohde tasokkaan ruoan ja juoman ystävälle.

Ruokailun kulttuuria

Tähän reissuun ei tainnut yksi päivä riittää, eikä kaksikaan. Matkan rannikolta tuntureille voi toki tehdä myös osissa, vaikka etappi kerrallaan. Nyt kutsuu meitä Kuusamo.

Ikiaikaisten maisemien saattelemana siirrytään Studioravintola Tundraan, jossa keramiikkataiteilija ja keittiömestari Jarmo Pitkänen pitää kaksipäiväistä, ryhmille suunnattua kurssiaan. Hungry for Finland 2021 -ruokamatkailukilpailun finalistiksikin nimetyllä kurssilla perehdytään tarjoiluastioiden tuotantoon sekä saveen materiaalina.

Pitkänen avaa muotoilufilosofiaansa ja johdattelee hyvien raaka-aineiden, antaumuksellisen valmistuksen sekä kauniin esillepanon merkitykseen ruokailussa. Pohjoiset aromit ja esteettinen elämys muodostavat nautinnollisen, kokonaisvaltaisesti ravitsevan elämyksen. Kurssi on tiivistelmä Pitkäsen tähänastisesta osaamisesta ruoan ja estetiikan maailmassa. 

– Parin päivän aikana päästään kokemaan taivas ja helvetti, eli taiteilijan normaalit tunnetilat työn vaiheiden onnistuessa tai epäonnistuessa. Vain gastronomian tosiuskoville.

Kurssi päättyy yhteiseen illalliseen. Sen jälkeen taidamme nähdä unta tästä kaikesta mitä koimme rannikolta alkaen ja tunturiin päätyen. Aamulla otamme kartan ja katsomme mitä jäikään välistä. 

Varmaa on, että paljon jäi vielä kokematta, paljon kertomatta.

kynaHarm