Eläimet tuovat virikkeitä ja iloa hoitokotiin

Eläimet tuovat virikkeitä ja iloa hoitokotiin

Toimitusjohtaja Marika Nevalaisen mukaan Hoitokoti Hopeapajuun hakeutuvat asukkaaksi eläinrakkaat ikäihmiset, mikä ilahduttaa myös hoitokodissa asustavaa Ursula Purasta.

Eläimet tuovat virikkeitä ja iloa hoitokotiin

Kaksi koiraa, kolme lammasta, kissa ja luontokokemukset ovat osa paremman elämänlaadun vanhustenhoitoa Lieksassa. Ulkoilu ja kotieläimet lisäävät asukkaiden aktiivisuutta.

Teksti Liisa Joensuu  Kuva Risto Takala

Yksityiset hoitokodit Lieksan Kotipirtti ja Hoitokoti Hopeapaju suosivat Green Care -hoitoa, jossa asukkaiden hyvinvointia parannetaan virikkeellisen ympäristön ja eläinten läsnäolon avulla. Hoitokodit haluavat tuoda vanhusten arkeen myös toiminnallisuutta ja yhteisöllisiä kokemuksia. Niitä ovat olleet esimerkiksi kesäkukkien kasvatus, linnunpönttöjen rakentelu ja tapaamiset kummiluokan kanssa.

Vanhustenhoito kaipaa uutta, inhimillisempää lähestymistapaa, kertoo Lieksan kotipirtin toimitusjohtaja Marika Nevalainen. Eläimet ja luontokokemukset tarjoavat tähän suotuisat keinot, sillä asukkaiden muistoissa kotieläimillä on oma, lämmin paikkansa, ja ulkoilu mukavassa ympäristössä lisää aktiivisuutta ja herättää aistit.

– Minulla on johtajana eri ajatusmaailma kuin monissa ikäihmisten hoitokodeissa. Elämisen on oltava muutakin kuin nukkumista ja syömistä. Arjen tulee olla laadukasta. On myös otettava huomioon mitä asukkaat haluavat tehdä. Yleensä on kysymys tavallisista asioista, joita he ovat tottuneet tekemään kotonaankin. Yhdelle se tarkoittaa ulkoilua, toiselle koiran kävelyttämistä pihalla ja kolmannelle osallistumista leipomiseen.

Nevalaisen kokemuksen mukaan eläimillä ja luonnolla on rentouttava ja kuntouttava vaikutus. Muistisairaat rauhoittuvat, kun huoneeseen tulee koira tai kissa. Turkin silittäminen ja eläimen kiintymyksen aistiminen lisäävät turvallisuuden tunnetta ja vähentävät siten levottomuutta. Joidenkin asukkaiden psyykenlääkitystä on voitu myös vähentää.

Mörköjä on ja Elviskin elää

Lieksan Kotipirtti ja Hoitokoti Hopeapaju sijaitsevat viiden kilometrin päässä toisistaan. Ensiksi mainittu sijaitsee kaupungin keskustassa palvelujen vieressä. Sitä suosivat melko hyväkuntoiset ikäihmiset, joiden kanssa voidaan käydä esimerkiksi kesätorilla, kahvilla tai eväsretkillä kirkkopuistossa.

Toiset haluavat nimenomaan maalaismaisemiin Hopeapajuun.

– Hopeapajulla on oma, suuri tontti, johon kuuluu piha-alueen lisäksi laidunmaata ja metsää. Paikka on otollinen kolmelle kesälampaallemme. Monen vanhuksen lapsuudenkodissa on ollut lampaita, joten ne herättävät muistoja ja keskusteluja. Asukkaat syöttävät niitä, antavat hoito-ohjeita ja varmistelevat, että aitaukseen on viety vettä.

Kaksi koiraa, Mörkö ja Jedi, liikkuvat omistajiensa mukana kummassakin paikassa. Mörkö on toimitusjohtaja Nevalaisen työpari, hänen oma berninpaimenkoiransa. Myös labradori Jedi on tottunut hoitokotiympäristöön pennusta asti. Se kulkee töissä vastaavan sairaanhoitajan kanssa.

Hopeapajussa asustaa myös sinne varta vasten hankittu, vitivalkoinen kissa nimeltään Elvis. Se motivoi asukkaita nousemaan sängystä ja jaloittelemaan. Elvis istuu mielellään rollaattorin kyydissä kun asukas tekee pientä lenkkiä. Näin liikuskelussa on ikään kuin enemmän mielekkyyttä. Elvis on osoittautunut myös saattohoitokissaksi. Vastaavia tarinoita on kuultu eri puolilta maailmaa. Kissat aistivat, kun asukkaan lähtö on lähellä.

TÄMÄ ON asukkaiden koti, ei laitos tai hoitopaikka.

Tärkeä kodin tunnelma

Molemmissa hoitokodeissa on oma kokki, ja kotiruoan tuoksu on tärkeä osa kodinomaisuutta. Hopeapajun asukas Ursula Puranen, 77, kehuu niin kotoisuutta, hoitajia, toimitusjohtajaa kuin hoitotapaa.

– Tämä on asukkaiden oma koti, ei laitos tai hoitopaikka. Asukkaat otetaan huomioon ja henkilökunta on priimaa. Hoitajat koputtavat ennen huoneeseen astumista ja aktivoivat asukkaita. On itsestä kiinni, lähteekö mukaan.

Kunnioittavaan hoitotapaan kuuluu, että pariskunnat voivat asua yhdessä elämänsä loppuun asti. Puranenkin asuu Hopeapajussa yhdessä miehensä kanssa. Pariskunta on kotoisin Imatralta ja tuli aikoinaan Lieksaan töihin.

Marika Nevalaisen mukaan pieniä, yksityisiä hoitokoteja tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän. Hänestä on sääli, että alan yritykset ketjuuntuvat, sillä yksityinen toimija voi tarjota yksilöllisiä ratkaisuja.