Toimialajohtaja Liisa Pohjolainen ja tietohallintopäällikkö Soili Haapala ovat iloisia Suomessa sallitusta pedagogisesta vapaudesta. Kuva Aleksi Palmqvist.
Digitalisaatio

Digiajan koulu opettaa uutta ajattelutapaa

Opetuksen digitalisoituminen on paljon muutakin kuin pelkästään tietokoneiden tuloa oppitunneille. Tekniikka on vain väline, kun koulu kasvattaa innovatiivisia ja itsetuntoisia ajattelijoita ja antaa eväät tuleville robotisaation vuosikymmenille. 

Teksti Liisa Joensuu

Lukuisat sukupolvet opettelivat asioita hiljaa riveissä istuen, opettajaa kuunnellen, ulkolukuna ja teorian tasolla. Tämän päivän oppilaat sen sijaan liikkuvat ja keskustelevat, oppivat toinen toisiltaan tiimeissä työskennellen, etsivät tietoa itse ja soveltavat sitä heti käytäntöön. Digikoulussa ei päntätä vaan ajatellaan itse. 

– Oppilaita kannustetaan käytännön tekemiseen ja ratkaisujen etsimiseen. Tavoitteena on kasvattaa sosiaalisia, yhteistyökykyisiä ja ennakkoluulottomia suomalaisia, joilla on hyvä itsetunto ja jotka toteuttavat rohkeasti omia ideoitaan, kertoo Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan toimialajohtaja Liisa Pohjolainen. 

Pedagoginen täyskäännös on välttämätön. Maailman digitalisoituessa ei ole tarkoituksenmukaista käyttää aikaa asioihin, jotka löytyvät netistä tuossa tuokiossa. Uusi polvi opettelee esimerkiksi ohjelmointia ja rakentaa teollisuusrobottien täysin toimivia legoversioita. 

– Opetustavat kaikissa koulumuodoissa ovat uudistuneet. Nykyisin tarvitaan ajattelun kehittämistä, taitoa hakea tietoa ja suodattaa sitä. Uusia oppimisen tapoja ja teknologioita hyödynnetään Helsingissä kaikissa oppiaineissa, Pohjolainen selvittää. 

Digimissio edellä

Helsinki haluaa erottua suunnannäyttäjänä ja innovatiivisen oppimisen kokeilukaupunkina. Lähtökohtana on koko pedagogisen toimintakulttuurin muuttaminen kaikilla koulutuksen tasoilla. 

– Tapahtuva muutos on laaja ja systemaattinen. Sen veturina on oma digimissiomme ja vuonna 2016 käyttöön otettu, kaikki oppilaitokset kattava digiohjelmamme. 

Kasvatuksen ja koulutuksen digimissio lähtee muun muassa siitä, että oppimista tapahtuu muuallakin kuin koulussa. Digiohjelma puolestaan lupaa tuoda työvälineet opettajille ja oppilaille, kehittää toimialan digitaalista järjestelmää ja sallia innovatiiviset pedagogiset kokeilut. 

Uuden pedagogiikan kokeilut käynnistyivät Helsingissä noin 70:ssä koulussa ja oppilaitoksessa lukuvuonna 2016–2017. Kokeilukouluissa etsitään uusia opetus- ja toimintatapoja. Käynnissä on myös täydennyskoulutusohjelma, jonka avulla kehitetään opettajien osaamista. Helsingissä toimii yli 40:n edelläkävijäopettajan verkosto, joka tukee muita opettajia muutoksessa. 

– Olemme saaneet huomata, että pedagoginen näkemyksemme on hyvä. Helsingissä ei opiskella koneet ja tietohallinto edellä vaan pedagogiikka edellä, mikä on haastavaa, Pohjolainen toteaa. 

Koko kaupunki kouluna 

Opintietä kuljetaan Helsingissä ilmiöpohjaisesti oppien. Se tarkoittaa jonkin autenttisen asian tutkimista ja ratkaisemista teknologiaa hyödyntäen. Teoria ja käytäntö kohtaavat. Uutta opitaan muuallakin kuin luokassa, esimerkiksi lähiluonnossa, kirjastoissa tai museoissa. Kaupunki toimii oppimisympäristönä. 

– Pienet lapset voivat esimerkiksi retkeillä taulutietokoneiden kanssa lähimetsässä, ottaa siellä kuvia ja videoita ja tutkia niiden avulla hyönteisiä ja kasveja. Isommista voi olla antoisaa liikkua kaupungilla ja testata paikannusteknologiaa, Pohjolainen antaa esimerkkejä. 

Helsinki uudistaa myös itse koulurakennuksia, sillä opetustilojen tulee olla muunneltavia ja monikäyttöisiä. Niiden tulee mahdollistaa  tiimityö, pelillistyvä oppiminen ja esimerkiksi virtuaalisten ympäristöjen hyödyntäminen. Oppilaat voivat jatkossa astua virtuaalisesti suoraan sopivaan ympäristöön, esimerkiksi biologian tunnilla sademetsään tai historian tunnilla keskelle sotatannerta. 

Data arvioi oppimista

Toimintakulttuurin muutos edellyttää luonnollisesti toimivaa digitaalista ympäristöä. Helsingin kouluihin ja oppilaitoksiin on hankittu kymmeniä tuhansia uusia tietokoneita, ja langattomat verkot on saatettu ajan tasalle. 

– Hankinnoille on pedagogiset perustelut, sillä tietokoneet kehittävät algoritmista ajattelua ja teknistä osaamista, joita tarvitaan yhä enemmän. Tekniikka sallii myös oppilaiden edistyvän kukin omassa tahdissaan, kertoo tietohallintopäällikkö Soili Haapala. 

– Itsearvioimisen ja data-analytiikan työkalut löytävät oppimisen aukkopaikat. Opettajan on analytiikan avulla helppo seurata oppilaiden edistymistä ja auttaa tarpeen mukaan, Haapala kertoo. 

Haapala pitää tätä tärkeänä tasa-arvon kannalta, sillä kaupungin on toimittava siten, että jokainen löytää oman potentiaalinsa oppia. 

Koulu on kokenut niin mullistavan muutoksen, että vanhempien on Pohjolaisen ja Haapalan mukaan vaikea sitä edes käsittää. Suurta ihmetystä herättänyt numeroarvioinnin poistaminen on lopulta muutoksista vähäisimmästä päästä.


Robotiikkaa opettavien luokanopettajien Panu Keskisen ja Jari Ahvenuksen mielestä koulunkäynnin tulisi olla motivoivaa ja viihdyttävää. Kuva Aleksi Palmqvist.

Robotiikka osana oppilaiden arkipäivää

Vesalan peruskoulussa opetetaan ohjelmointia konkreettisin keinoin. Legorobotiikan avulla lapset saavat kosketuksen tulevaisuuden toimintatapoihin. 

Kun robotti saadaan liikkumaan, mutta se kääntyykin vasemmalle oikean sijaan, on moottorin kiertosuuntaa muutettava. Tämäntyyppisten asioiden parissa työskennellään Vesalan peruskoulussa Helsingissä. Varhaiselle robottijunaan hyppäämiselle on syynsä. 

– Robotiikka on tulevaisuudessa arkipäivää. Alalla ei juuri ole valmiita asiantuntijoita, joten tärkeintä on ajatustyön kehittäminen. Legorobotiikka opettaa ohjelmointia konkreettisin keinoin. Lapset ovat rakentaneet teollisuusrobottien legoversioita sekä aivan omia sovelluksiaan, kertovat luokanopettajat Panu Keskinen ja Jari Ahvenus, jotka tekevät luokkayhteistyötä neljännen luokan opettamisessa. 

Lapset ovat ohjelmoineet ja rakentaneet esimerkiksi tarttuvan robottikäden, joka voisi teollisuudessa siirtää raskaita esineitä liukuhihnalta toiselle. Värilajittelija puolestaan osaa pudotella siihen ladatut palikat värin mukaan oikeisiin kuppeihin ja jopa ilmoittaa värin nimen suullisesti englanniksi. Erilaiset robotit liikkuvat ja väistävät esteitä sensorien avulla. 

– Varashälytinovi rakennettiin pienoismallina vanerista. Kaikki tämä on osa teknologiakasvatusta. Lapset oppivat ratkaisemaan ongelmia mekaanisesti ja ohjelmoinnillisesti. He saavat jo varhain kosketuksen rakenteiden tutkimiseen ja insinööritieteisiin, Keskinen kertoo. 

Robotiikka ei ole vain loogis-matemaattisesti suuntautuneita varten. Pianon koskettimia soittava robotti innostaa musikista kiinnostunutta, kun taas taiteellisesti lahjakas oppilas huomaa esineen muotoilun. Vesalan peruskoulussa taiteellisesti lahjakas tyttö kehitti robottikäden, joka toistaa väsymättä upeita mandala-kuvioita. Se soveltuisi vaikka kankaiden suunnitteluun. 

Ainoa asia, joka Keskistä ja Ahvenusta huolestuttaa on se, miten yhteiskunta ottaa vastaan digikoulusta valmistuvat, omia ideoitaan toteuttavat ja vaikuttamisen mahdollisuuteensa tottuneet nuoret. Kysymys kuuluu, salliiko työelämä heille saman innovatiivisuuden ja itsenäisyyden kuin nykyajan koulu.

Innovatiivisia kokeiluja Helsingin kouluissa 
  • PORTFOLIOKOULU hyödyntää sähköistä koulureppua, johon oppilaat keräävät tietoa portfolioonsa. 
  • PULPETITON KOULU on vapaa työskentely-ympäristö, joka sijoittuu myös koulun ulkopuolelle. 
  • KOULUTON KOULU on perinteisten oppituntien ja luokkien sijaan työpajamaista projektioppimista. 
  • OPPIKIRJATON KOULU käyttää sähköisiä oppimateriaaleja, kuten tekstiä, animaatioita, videoita tai simulaatioita.

 

Saatat myös pitää