Ujuni Ahmed

Leijonan ja paperitiikerin erottaa rohkeista arvovalinnoista

OLEN LAPSUUDESTANI alkaen uskonut ylpeästi Suomen kansainväliseen maineeseen ihmisoikeuksien, tasa-arvon, demokratian, rauhan sekä oikeusvaltioperiaatteiden edistäjänä. Viimeisen vuoden aikana suomalainen ihmisoikeuspolitiikka on kuitenkin herättänyt minussa hyvin ristiriitaisia tunteita maahanmuuttajataustaani liittyen.

KUN SOMALIASSA puhkesi aikanaan sisällissota, pakenimme perheeni kanssa Suomeen sodan jaloista. Siitä alkaen olen nähnyt ja kuullut päivittäin maailman kärsimyksistä, joille ympäröivän yhteiskunnan mukaan ei kuitenkaan ole ollut juuri mitään tehtävissä. Minut kasvatettiin malliin, jossa ainoa keino ihmisoikeuksien puolustamiseen on käydä rauhallista dialogia osapuolten välillä – ilman vakavia vaatimuksia tai pakotteiden uhkaa.

VUOSIEN AJAN länsimaiset päättäjät ovat matkustaneet kauppaneuvotteluihin kansanmurhista syytettyjen valtionpäämiesten luokse ja osallistuneet ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneiden valtioiden urheilujuhliin. Vuosien ajan he ovat väistelleet ihmisoikeuskysymysten tuottamaa omantunnontuskaa ja perustelleet toimintaansa rakentavan dialogin pelastavalla voimalla.

Suomella on tulevaisuudessa vahvat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, ettei läntinen ihmisoikeuspolitiikka jää vain paperitiikeriksi talousfoorumien alaviitteisiin.

DIALOGIMALLIIN KASVATETTU sukupolvi on sittemmin saanut Ukrainan sodan myötä huomata, että läntisen maailman aiempi kyvyttömyys puuttua vääryyksiin ei ole johtunut resurssien tai mahdollisuuksien puutteesta — vaan tahtotilasta. Emme jatkossa voi uskottavasti perustella kyvyttömyyttämme puuttua Iranin, Kiinan ja Qatarin kaltaisten valtioiden ihmisoikeusrikoksiin, kun samaan aikaan toisaalla ojennamme Venäjän kaltaisia ihmisoikeusrikollisia pakotteilla ja eristämisellä — jopa omasta elintasostamme luopumalla.

OIKEUSVALTIO- JA IHMISOIKEUSPERIAATTEITA Euroopassa rikkovien valtioiden vastuuseen asettaminen on oikea polku, jota meidän tulisi kulkea rohkeasti myös Euroopan ulkopuolella. Se vaatii meiltä kuitenkin vahvuutta tehdä vaikeita arvovalintoja sekä ennen kaikkea kykyä tunnistaa omaan toimintaamme liittyviä epäkohtia: yhteistyö ilman ihmisoikeusvelvoitteita ja konkreettisia seuraamuksia vain vahvistaa sortajien valta-asemaa.

SUOMI ON viimeisen vuoden aikana saanut arvokasta kansainvälistä mediahuomiota ja poliittista vaikutusvaltaa, minkä lisäksi se on YK:n ihmisoikeusneuvoston tuore jäsen. Suomella on siis tulevaisuudessa vahvat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, ettei läntinen ihmisoikeuspolitiikka jää vain paperitiikeriksi talousfoorumien alaviitteisiin. Tulevaisuuden maailma tarvitsee meiltä rohkeutta — ja uskon sitä meistä myös löytyvän. 

Kirjoittaja on Kriisivalmiusjärjestön puheenjohtaja sekä yhteiskunnallinen vaikuttaja