Hyppää sisältöön

Tomi Kaukinen

Tomi Kaukinen

4.04.2022

KUVA | EEVA ANUNDI   LOKAATIO | ANTELL ARKADIA

Aitous on uusi musta

KUN VALMISTUIN Tukholman Kauppiksesta 2006 odotin edelleen, että minua alkaisi kiinnostamaan talouslehtien lukeminen, puvun käyttäminen sekä koroista puhuminen lounaalla kollegoiden kanssa. Joka aamu tunsin itseni lapseksi, joka itku kurkussa puki puvun päälleen samalla kun äiti kehui, nipistäen poskesta, kuinka komea poika hänellä oli. Toimistolla yritin päätä nyökyttäen taistella talouslehtien aiheuttamaa sedatiivista vaikutusta vastaan. Sivu toisensa jälkeen huolestuneita ilmeitä vientikriisistä, ajatuksia verouudistuksista ja vakavan näköisiä toimareita. Olisin yhtä lailla voinut lukea lehteä vuodelta 1987. Samat ongelmat, isommat puvut, enemmän viiksiä. Ja uskomattoman tylsää. 

TEESKENTELIN VUOSIKAUSIA olevani kiinnostunut tästä kaikesta (palkan ja bonuksen perusteella suhteellisen hyvinkin). Samalla mietin olinko ainoa joka tunsi näin, vai vain sivuhahmo isossa jatkuvassa näytelmässä nimeltä liike-elämä, jossa kaikki muutkin teeskentelivät. En vieläkään osaa sanoa. Vuosia myöhemmin, eksistentiaalisen kriisin seurauksena, ripustin puvun komeroon ja perustin startup-yrityksen nimeltä GTFO Ventures mielenosoituksena korporaatiomaailmalle, johon en ollut palaamassa. Yritys kuitenkin kaatui parin vuoden sisään, nielasten merkittävän osan rahastomaailmasta saatuja bonuksia. 

ITSENSÄ LÖYTÄMISELLÄ oli taloudellinen hinta. Mutta jostain syystä raha, johon olin aikaisemmin suhtautunut lievän obsessiivisesti, olikin vain paperia. Aidolle minulle se oli toissijaista. Vapauttava huomio. Ehkä se on ikä, ehkä se on jotain muuta. Nykyään en tee kompromisseja. Sanon mitä mieleen tulee ja teen ainoastaan asioita, jotka minua aidosti kiinnostavat. Näin lopputuloksesta tulee paljon parempaa. 

PERIAATTEEISTA kiinni pitäminen on kuitenkin ajoittain vaikeaa. Maailmalla on omat säännöt. Kun minua pyydettiin haastatteluun isomman yhtiön hallituspaikasta, mietin kotona, mikäli olisi kuitenkin parasta kaivaa se puku esiin komerosta (mahtuu vielä). Hermostuin itselleni ja menin haastatteluun collegepaidassa ja muodikkaan rikkinäisissä farkuissa. 

OLEN KYLLÄSTYNYT teeskentelyyn. Seuraavat vuodet testaan hypoteesiä “Onko mahdollista menestyä olemalla vaan ja ainoastaan oma itsensä?” Aitoudella saattaa olla taloudellinen hinta, mutta minulla ei ole varaa olla kokeilematta. Onko sinulla? 

Kirjoittaja on sarjayrittäjä ja puhuja.

Haku