Susanna Pirttikangas

Systeemiajattelua

VAIHTOEHTOISTEN tulevaisuuksien kuvittelu on minusta hauskaa. Pidän tieteiskirjallisuudesta, mutta erityisellä mielenkiinnolla seuraan maailmanlopun tarinoita, joissa ihmiset joutuvat selviytymään milloin mistäkin katastrofista – oli se ekosysteemin romahdus tai sienien aiheuttama zombimutaatio. Kun yhteiskunnan rakenteet romahtavat, tärkeimmät taidot selviytymisen kannalta ovat neuvokkuus, kyky hankkia puhdasta ruokaa ja juomaa sekä tuottaa energiaa, tavoitteellisuus sekä ensiapu- ja lääkeosaaminen. Ennen kaikkea sivilisaation uudelleenkäynnistystä varten tarvitaan strategista, rationaalista, luonnontieteeseen pohjautuvaa ja kriittistä ajattelua sekä kykyä kommunikoida jäljelle jääneiden kanssa. Eipä tuo haittaa, jos osaa ylläpitää huumoria ja toiveikkuutta mullistusten keskellä.

MILTÄ NÄMÄ TAIDOT kuulostavat maailmassa, jossa rakennettu ympäristö suojaa meitä? Mihin ollaan menossa, kun tekoälyn ja digitalisaation edelleen oletetaan helpottavan elämäämme? Jotta voisi ennustaa tulevaa, pitää katsoa taakse. Mietitäänpä vähän.

KIRJASSAAN Hyvän historia Rutger Bregman kuvaa, kuinka neandertaalien aivot olivat huomattavan paljon suuremmat ja tehokkaammat kuin nykyihmisen. Bregmanin mukaan Homo Sapiens syrjäytti nopeasti muut ihmislajit, sillä hänestä kehittyi empaattisempi ja yhteistyökykyisempi. Esimerkiksi punastuminen on ominaisuus, jolla on saattanut olla valtava merkitys ihmiskunnan selviämisessä, kun kanssakulkija pystyy tahattomasti ilmoittamaan tunteistaan. Punastuminen ennakoi toisen ymmärtämistä ja kunnioittamista, mikä hyvässä lykyssä johtaa kokemusten jakamiseen. Onhan viksumpaa jakaa asioita kuin pantata niitä yksittäisiin aivoihin.

Kriittisessä ajattelussa ja yhteistyössä ovat selviytymisen juuret sekä taimet suurille innovaatioille.

TARVITAAN TAI EI, paradoksaalisesti käytämme kovasti energiaa yhä uusien työkalujen kehittämiseen, jotta voisimme lekotella enemmän. Ihminen on onnellinen, kun saa tehdä merkityksellistä ja haastavaa työtä. Mitä tahansa taitoja tavoittelet, saat vastineeksi yhä uusia haasteita.

IHMINEN on kehittänyt tehokkaita työkaluja tiedon jakamiseen. Nyt hukumme tiedon määrään ja on vaikeaa löytää olennainen informaatiotulvasta. Olemme myös haavoittuvia väärän ja epätarkan tiedon äärellä. Toisaalta, missä koneluettavaa tietoa on saatavilla, siellä myös tekoäly ja päätöksenteon tuki on mahdollistunut älykkäiden algoritmien avulla. Tehtaat pyörivät ilman ihmisiä ja opetamme tekoälyjä ymmärtämään koneiden lisäksi ihmisten tunteita ja sisäistä maailmaa. Kohta tietokone voi ennakoida tarpeesi paremmin kuin sinä itse. Josko meitä enää tarvitaan ollenkaan?

MINUT SAA SYTTYMÄÄN henkilö, joka on omalla alallaan taitava, laajalti utelias ja kommunikatiivinen. Uskon, että tällainen ihminen vetää puoleensa, koska hän voi tehokkaasti analysoida minulle entisestään tuntematonta tietoa. Näin pystymme yhdessä analogioiden kautta kehittämään ajatteluamme. Muiden kanssa keskustellessamme löydämme yhteiset, tärkeät käsitteet ja pystymme rakentamaan kaikupohjaa realistisemmalle maailmankuvalle sekä toteuttamaan systeemistä ajattelua. Etenkin tänään on ajateltava kriittisesti, sillä historiaa kirjoitetaan parhaillaan kirjaimellisesti uusiksi. Kriittisessä ajattelussa ja yhteistyössä ovat selviytymisen juuret sekä taimet suurille innovaatioille. Mentiin syteen tai saveen.

Kirjoittaja on tutkimusjohtaja Oulun yliopistolla