Siiri Mäkelä

 

Näetkö tulevaisuuteen?

MEILLE KORKEAN tulotason maissa on vaikea kuvitella, miltä kestävämpi tulevaisuus voisi näyttää arjessamme tai yhteiskuntajärjestelmissä. Emme uskalla kuvitella, koska ilmastonmuutoksen vaikutukset ja tulevaisuuden skenaariot pelottavat tai tuntuvat kaukaisilta, vaikeasti hahmotettavilta diagrammeilta. Emme osaa kuvitella, koska tarvittava muutos tuntuu liian suurelta. Emme halua kuvitella, koska ajattelemme, että joudumme tinkimään jostain meille tärkeästä. Tänä kesänä olemme kuitenkin nähneet ilmastonmuutoksen vaikutukset lähempänä kuin koskaan. Kuluneen kesän aikana Eurooppa koki pahimman kuivuuden 500 vuoteen, ja maastopalot ovat aiheuttaneet tuhoa jo yli 400 000 Esplanadin puiston kokoisella alueella. Afrikan sarvessa miljoonat ihmiset kärsivät kuivuuden vaikutuksista ja Pakistanissa on käynnissä humanitaarinen katastrofi tulvien peitettyä alleen kolmasosan maan pinta-alasta. 

ON TOTTA, että tarvittava muutos on merkittävä. EU:n tavoite on puolittaa päästönsä vuoteen 2030 mennessä ja olla ilmastoneutraali viimeistään vuonna 2050. Meidän on myös vahvistettava luonnon monimuotoisuutta sekä toteutettava kunnianhimoisia politiikkatoimia ilmansaasteen ja jätteen vähentämiseksi. Siitä huolimatta valtioiden ilmastositoumukset eivät tällä hetkellä riitä pitämään lämpötilan nousua edes alle 2 asteessa, puhumattakaan Pariisin sopimuksen 1.5 asteen tavoitteesta. Maiden tulisi tuplata päästöleikkaukset ja kiristää tahtia.

Meillä on keinot puolittaa päästömme 2030 mennessä, jos aloitamme heti. Nyt ei ole aika joustaa, mikäli haluamme pitää planeettamme elinkelpoisena.

NOPEIDEN toimien lisäksi meille täytyy tarjota vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia siitä, kuinka elämme kestävämmässä maailmassa. Ymmärtääksemme muutoksen laajuuden ja kuvitellaksemme kestävän yhteiskunnan, meidän on luotava kunnianhimoinen ja kaikki yhteiskuntien järjestelmät kattava globaali visio. Meidän tulee suunnitella loogisia polkuja tulevaisuuden visiostamme nykyisyyteen, ja alkaa systemaattisesti toimimaan sitä kohti. Visiomme ei voi koostua vain teknologisista innovaatioista vaan meidän on pystyttävä kuvittelemaan miltä arki näyttää ja mitä yhteiskunnat arvostavat. Tarvitsemme rakenteellisia muutoksia talouteemme, tuotantotapoihimme ja koko elämänmuotoomme.

MILLAISELTA näyttää työ, kulutus ja talousajattelu visiomme mukaisessa, fossiilitalouden jälkeisessä maailmassa? Edistystä ei mitata taloudellisin mittarein, ja talouskasvun sijaan tavoittelemme kestävää hyvinvointia. Tuotannon ulkoisvaikutukset on hinnoiteltu ja markkinoita säädellään tiukemmin. Palkkatyön luominen on alisteista kestävälle kehitykselle. Elämme merkityksellistä ja tasa-arvoisempaa elämää, vaikka kulutamme vähemmän.

TARVITSEMME tulevaisuudenkuvia, jotta ymmärrämme että nykyisille järjestelmille ja elintavallemme on vaihtoehtoja. Ilmastokriisin ratkaisemiseksi visio ilman nopeaa toimintaa on kuitenkin vain tyhjä lupaus. Sekä koronavirus että energiakriisi ovat paljastaneet yhteiskuntamme heikkoudet, mutta myös sen, että valtiot kykenevät tekemään nopeita ja radikaaleja toimia tarpeen vaatiessa. Meillä on keinot puolittaa päästömme 2030 mennessä, jos aloitamme heti. Nyt ei ole aika joustaa, mikäli haluamme pitää planeettamme elinkelpoisena.

Kirjoittaja on YK:n ympäristöohjelman apulaisasiantuntija, puheenvuorossa esitetyt näkemykset eivät edusta YK:n ympäristöohjelmaa.