Sari Lindblom

Koulutustason kehityssuunta on
käännettävä nousuun

OPETUKSEN ja opiskelun tavat ovat olleet viime vuosina muutoksessa peruskouluista yliopistoihin asti. Koronapandemia antoi lopullisen sysäyksen erityisesti digitaaliseen murrokseen ja mullisti opetuksen arjen lähes yhdessä yössä. Keinot toimivan etäopetuksen järjestämiseen piti löytää pikavauhtia.

KORKEAKOULUTUKSEN ydin eli tutkimusperustainen opetus on edelleen koulutuksen laadun edellytys, mutta keinot ja tavat oppia monipuolistuvat jatkuvasti. Kehittyvät digitaaliset opiskelumahdollisuudet helpottavat monessa tilanteessa yksilöllisen opiskelun tarpeita ja opiskelun, työn ja perhe- elämän tasapainottamista. Ne voivat tarjota myös uudenlaisia elämyksiä oppimiseen. Digitaalisten opiskelumahdollisuuksien kehitys palvelee hyvin jatkuvan oppimisen tarpeita. Kun opiskelumahdollisuudet ovat paikasta ja myös ajasta riippumattomia, on helpompi päivittää osaamistaan silloin, kun se itselle sopii.

Yhtä oikeaa tapaa opettaa tai oppia ei ole, vaan sivistys syntyy yhteisöissä ja kohtaamisissa.

JOUSTAVIEN opiskelumahdollisuuksien lisäksi opiskelijat tarvitsevat opintoihinsa selkeyttä ja tukea. Digitaalisuuden tuoma murros on konkretisoinut sen, mitä aiemmin ei tarvinnut erikseen sanoittaa: ihminen tarvitsee ihmistä oppiakseen ja kasvaakseen. Yhteisöllisyydestä huolehtiminen ja yhdessä oppimisen välttämättömyys tulevat nopeasti näkyviin, jos yhteisö siirtyy kokonaan verkkoon. Moni uupuu, jos opiskelu on pelkkää luennon tuijottamista ruudulta.

LÄHIOPETUS ja kasvokkain kohtaaminen eivät ole katoamassa. Tulevaisuuden korkeakouluopetus hyödyntää kuitenkin yhä enemmän digitaalisuuden mahdollistamia joustoja. Oppimisympäristöistä tulee yhä monimuotoisempia, ja niissä voidaan ottaa huomioon erilaisten oppijoiden tarpeita. Korkeakoulutuksen opetuksen tulevaisuus luodaan yhdessä tutkien ja pohtien, mikä on mahdollista ja toivottavaa. Yhtä oikeaa tapaa opettaa tai oppia ei ole, vaan sivistys syntyy yhteisöissä ja kohtaamisissa.

SUOMI ON ollut koulutuksen mallimaa, mutta viime vuosina olemme alkaneet jäädä jälkeen verrokkimaista koulutus-tason kehityksessä. Tarvitsemme lisää korkeakoulutettuja osaajia. He ovat avainasemassa ratkoessamme tieteen avulla esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon haasteita tai kehittäessämme varhaiskasvatusta lastemme parhaaksi.

KORKEAKOULUT kartuttavat suomalaista sivistysvarantoa kouluttamalla osaajia yhteiskunnan tarpeisiin. Tarjoamme opiskeluun mahdollisuuden niin korkeakoulututkintoa suorittavalle kuin työelämän tarpeisiin osaamistaan päivittävälle alanvaihtajalle. On tärkeää kehittää opiskelun edellytyksiä niin, että uuden oppimisen ilo ja väylät oman osaamisen kehittämiseen ovat kaikkien ulottuvilla.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston rehtori