Risto Isomäki

Itämeren puhdistaminen voisi olla malli maailmanlaajuisille ilmastotalkoille

ITÄMEREN SUOJELULLA ja ilmastonmuutoksen torjumisella on enemmän yhteistä kuin pinnalta katsoen näyttäisi. Meidän pitää entistä määrätietoisemmin vähentää ravinteiden valumista Itämereen. Itämeri on kuitenkin niin matala, että erityisesti saaristossa mereen jo päässeet ravinteet palaavat yhä uudelleen pohjalta pintavesiin, ratkaisevasti helpommin kuin valtameressä. Jos keskitymme pelkkään päästöjen vähentämiseen, menee kauan, ennen kuin vesi on jälleen kirkasta, kalakannat toipuneet ja rakkolevät palanneet kasvupaikoilleen.

SITÄ PAITSI ILMASTON lämpeneminen vaikeuttaa tilannetta. Jokaisen lämpimän talven aikana sula vesi kuljettaa lumettomilta ja suojattomilta pelloilta mereen monta kertaa normaalia suuremman määrän ravinteita. Jos haluamme, että vesialueemme puhdistuvat nopeammin, meidän täytyy myös alkaa aktiivisesti poistaa merestä sinne jo päässeitä ravinteita.

Työ edistäisi yhtä aikaa sekä Itämeren suojelua että ilmastonmuutoksen vastaista taistelua.

TÄMÄ VOI KUULOSTAA utopistiselta, mutta entä jos me alkaisimme järjestää suuria Itämeren puhdistustalkoita, joihin kaikki osallistuisivat? Valtion organisaatiot, kaupungit ja kunnat? Seurakunnat ja kansalaisjärjestöt? Veneilijät, kesämökkiläiset ja muu vapaaehtoinen talkooväki? Entä jos me kaikki alkaisimme joka vuosi kerätä saarien ja mantereen rannoilta vesirajaan ajautuneita levä- ja järviruokomassoja, ennen kuin ne lahoavat ja vapauttavat ravinteensa takaisin veteen? Meressä olisi vuosi vuodelta ja vuosikymmen vuosikymmeneltä yhä vähemmän pintavesien ja pohjan välillä kiertävää fosforia ja typpeä. 

ENTÄ JOS talteen haravoidut levä- ja ruokomassat varastoitaisiin pysyvästi isojen sadekatoksien alle tai soihin, niin että myös niiden sisältämä hiili pysyisi pois ilmakehästä? Tällöin työ edistäisi yhtä aikaa sekä Itämeren suojelua että ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Ilmakehän tilanne on siinä mielessä samanlainen kuin Itämeren, että me emme enää pysty estämään ilmastokaaosta pelkästään päästöjä vähentämällä, vaan meidän täytyy myös kerätä talteen iso osa ilmaan jo laskemastamme hiilidioksidista. 

ILMASTOUHKA TUNTUU vielä musertavammalta ja massiivisemmalta kuin Itämeren sumeneminen. Mutta entä jos miljardit ihmiset eri puolilla maailmaa lähtisivät yhdessä talkoilla kasvattamaan ja varastoimaan hiiltä ilmasta poistavaa puuta ja biomassaa? Jos samalla vähentäisimme päästöjämme, seurauksena voisi olla myönteinen ja tilanteen pelastava kierre. Itämeren puhdistaminen suurilla talkoilla saattaisi parhaassa tapauksessa tarjota koko maailmalle innostavan ja tarpeellisen esikuvan myös ilmastotyötä varten. 

Kirjoittaja on kirjailija, toimittaja ja ympäristöuhkien asiantuntija.