Miro Ristimäki

Rakennusalan tuottavuusloikkaa ei synny ilman ymmärrystä skaalautumisesta
RAKENNUSALALLA kehityksen kattila porisee tavallista enemmän. Digitalisaation mahdollisuudet luovat edellytyksiä kehitykseen ja tuottavuuden parantamiseen, haastaen samalla alan toimintakulttuuria. Yhteiskunnan näkökulmasta kiinteistö- ja rakennusalan vaikuttavuus on kansantaloudellisesti merkittävä; noin joka viides suomalainen työllistyy rakentamisesta tai rakennettuun ympäristöön liittyvästä toiminnasta. On siis pidettävä huolta, että alan yhteiseen kehittämiseen panostetaan riittävästi, jotta koko tuottavuuspotentiaali saadaan hyödynnettyä.
KEHITYSTOIMINTA NÄKYY alalla ilahduttavasti yhä enemmän kumppanuuksina, innovaatiotoimintana ja ekosysteemikehityksenä. Tämä on jo hyvä asia, mutta kriittinen tekijä todellisen tuottavuusloikan ottamisessa on skaalautuminen. Yksittäinen toimija ei voi skaalautumista toteuttaa, vaan sen edellytykset on luotava yhdessä rakennusalan sidosryhmien kanssa.
SKAALAUTUMISEN edellytys on, että tieto virtaa eheästi toimijoiden välillä. Alan yhteisen haasteen laajuutta kuvaa se, että meillä on käytössä yli 150 eri standardia, jolloin tieto ei ole strukturoitua eikä yhtenäistä. Tämä tarkoittaa paljon manuaalista työtä ja tehottomuutta. Ihannetilanteessa käsittelemämme tieto on paikkaan sidottua, ajantasaista ja standardin mukaista. Tarvitsemme yhteisen nimittäjän tiedon koko toimitusketjun osalta, ja GS1-standardin laajempi käyttö tarjoaisi myös rakennusalalle soveltuvan viitekehyksen, jota on jo hyödynnetty muilla aloilla. Yksinkertaistettuna rakennettu ympäristö koostuu eri materiaaleista, tuotteista ja komponenteista, joiden tieto on hallittavissa ja koostettavissa. Tällä edistäisimme läpinäkyvyyttä, tehokkuutta, laadunhallintaa ja vastuullisuutta.
NYT ON aika toimia ja laittaa perustukset kuntoon. Samalla kun kiinteistö- ja rakennusala kohtaa uusia mahdollisuuksia hiilineutraaliuuden ja vastuullisuuden osalta, haastaa se meitä hiilitiedon linkittämisessä osaksi rakentamisprosessia, mikä on olennainen osa hiilijalanjäljen todentamisessa. Hiilitiedon lisääminen voi pahimmillaan tarkoittaa rinnakkaista manuaalista työtä, jos emme yhdessä toimialana määritä ja luo edellytyksiä kestävälle tieto-ohjatulle liiketoiminnalle alan tuottavuuden parantamiseksi.
VOIMME KYSYÄ itseltämme; onko meillä yhteinen tahtotila luoda skaalautuvat ja koneluettavat vakioidut tietorakenteet toimialallamme? Vai kierrämmekö pilotoinnin ja pisteratkaisujen noidankehää vielä pari vuotta?
Kirjoittaja on Skanska Oy:n digitaalisten palveluiden johtaja.