Mirjam Kalland

Sivistys on lähtökohta ja päämäärä

SIVISTYS ON koulutuksen tärkein päämäärä. Samalla sivistys on koulutuksen lähtökohta. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa todetaan, että inhimillisessä kasvussa jännitteet pyrkimysten ja vallitsevan todellisuuden välillä ovat väistämättömiä ja että sivistykseen kuuluu taito käsitellä näitä ristiriitoja eettisesti ja myötätuntoisesti. Sivistyneen ihmisen velvollisuus on rohkeasti puolustaa hyvää silloinkin, kun se ei ole muodissa. 

SE, ETTÄ KAIKILLA LAPSILLA on lähtökohdista riippumatta oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja kouluun, ei vielä yksin takaa tasavertaisuutta. Tutkimusten mukaan vanhempien koulutustausta ja varallisuus vaikuttavat lapsen koulutuspolkuun alkaen varhaiskasvatuksesta. Tämä on saanut joitakin tahoja ehdottamaan jopa lukukausimaksuja yliopistoihin, koska hyväosaisemmat hakeutuvat korkeakouluihin todennäköisemmin kuin muut. Havainto on oikea, lääke väärä.

LUKUKAUSIMAKSUT olisivat konkreettinen este toimentulovaikeuksien kanssa kamppailevalle nuorelle hakeutua korkeampaan koulutukseen, ja sen jälkeen sivistys kuuluisi vain hyväosaisille. Sivistyneen yhteiskunnan viisautta on tutkia ja edistää sellaista pedagogiikkaa, joka kaventaa lasten taustoista johtuvia eroja ja edistää lasten hyvinvointia ja oppimista koko oppimispolulla. 

HELSINGIN YLIOPISTON arvoista sivistys on tärkein. Sivistys on pyrkimys, mutta perille ei päästä koskaan. Kouluttautua voi, päättötodistuksia on mahdollista saada, taitoja voi omaksua, osaamista voi kehittää. Mutta sitä päivää, jona joku voisi huokaista helpotuksesta – nyt olen sivistynyt – ei tule. 

Sitä päivää, jona joku voisi huokaista helpotuksesta – nyt olen sivistynyt – ei tule. 

SIVISTYS SOPII huonosti koulutusmarkkinoille, koska sitä ei voi myydä. Sivistys vaatii hitautta sekä hiljaisuutta, ja se kehittyy vuorovaikutuksessa. Sivistys tunnustaa ei-tietämisen olemassaolon ja auttaa meitä käsittelemään epävarmuutta. Epävarmassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa koulutuksen tavoitteena ei voi olla pelkästään kapean osaamisen tuottaminen työmarkkinoiden nykyhetken tarpeeseen. Kun yksilö valmistuu, tarve onkin jo muuttunut. 

ERÄS, ei aivan tuore, selvitys Yalen yliopistosta päätyi siihen, että sivistysyliopistossa opitaan ajattelemaan. Lisäksi sivistysyliopistossa kehittyy ajatuksille sisältöä. Selvityksessä, joka on vuodelta 1828, todetaan että on tärkeää antaa opiskelijoille sellainen perusta, jota tarvitaan aloista ja tulevista tehtävistä rippumatta, ei sellaista substanssitietoa joka on nopeasti vanhenevaa. Eipä ole tuohon selvitykseen paljon lisättävää.

Kirjoittaja on kasvatustieteen tohtori ja varhaiskasvatuksen professori