Maria Clavert
Teknologinen ymmärrys kuuluu kaikille
SUOMALAISTYTÖT eivät usko tarvitsevansa työssään teknologiaa, paljastaa Microsoftin viime vuonna teettämä tutkimus. Ilmiö näkyy erityisesti insinöörialojen opinnoissa, joissa sekä opettajat että opiskelijat ovat usein pääosin miehiä. Naisten osuus insinööriopiskelijoista on alhainen myös muihin Pohjoismaihin verrattuna. Tyttöjen vähäinen kiinnostus teknologiaa kohtaan herättää huolta suomalaisen teknologiaosaamisen kapea-alaisuudesta. Jos teknologia-aloille hakeutuu vain samankaltaisia osaajia, innovaatiotoiminnan laatu heikkenee. Nykyinen teknologiasta kiinnostuneiden joukko ei myöskään riitä vastaamaan kasvavaan osaajatarpeeseen.
TOISIN kuin suomalaistytöt uskovat, myös muut kuin insinöörialoilla työskentelevät tarvitsevat työssään teknologiaa. Useimmille ammattilaisille teknologia ei kuitenkaan ole itseisarvo vaan väline, jolla voidaan ratkaista ongelmia. Mitä monimutkaisemmista ongelmista on kyse, sitä useammin ratkaisu edellyttää eri alojen osaamisen luovaa yhdistämistä. Hyvä esimerkki tällaisesta ratkaisusta on Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyönä kehitetty, ympäristöystävälliseen tekstiilikuitujen valmistukseen soveltuva Ioncell-teknologia, joka yhdistää puunjalostustekniikan ja tekstiilisuunnittelun menetelmiä. Ioncellin kaltaiset innovaatiot ovat mahdollisia vain silloin, kun teknologinen ymmärrys ylittää eri tieteenalojen rajapinnat.
KOULUTUKSELLA onmerkittävä rooli teknologiaymmärryksen vahvistamisessa. Opettajien teknologiaan liittämät määritelmät ohjaavat tutkimusten mukaan erityisesti tyttöjen koulutusvalintoja. Esimerkiksi puunjalostustekniikkaan liittyvien menetelmien määrittely ”koviksi” ja tekstiilisuunnittelun ”pehmeiksi” ohjaa mielikuvia virheelliseen suuntaan. Vaikutus on voimakkaampi niillä oppilailla, joiden perhe ja ystävät eivät tue teknologisen ymmärryksen kehittymistä. Opettajien tärkeänä tehtävänä onkin ravistaa teknologiaan liittyviä asenteita ja kannustaa eri menetelmien yhdistämiseen.
KOULUISSA tapahtuva teknologiakasvatus on parhaimmillaan uutta luovaa ongelmanratkaisua, joka lisää ymmärrystä teknologioiden mahdollisuuksista laaja-alaisesti. Teknologiakasvatus ei ole vain matemaattis-luonnontieteellisten oppiaineiden soveltamista. Esimerkiksi muotoilun ja käsityön avulla voidaan löytää uusia näkökulmia ja välineitä teknologiseen ongelmanratkaisuun. Näkökulmien laajentaminen lisää tyttöjen kosketuspintaa teknologiaan ja avaa uusia opintopolkuja teknologia-aloille.
LAAJA-ALAINEN teknologiakasvatus vahvistaa globaalien, monimutkaisten haasteiden ratkaisuun tarvittavaa osaamista. Lisäksi se varmistaa, että entistä suurempi joukko eri aloilta valmistuvia osaajia voi hyödyntää teknologiseen kehitykseen liittyviä innovaatio- ja liiketoimintamahdollisuuksia.
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston työelämäprofessori.
