Maaretta Tukiainen
Miten työtila voi auttaa säätelemään stressiä?
TILATEHOKKUUS. Muuntojousto. Hybridityö. Ajankohtaiselta työympäristöpuheelta on vaikea välttyä. Mutta missä on sen keskellä ihminen? Se yksi
yksittäinen tyyppi, joka yrittää pitää ajatuksensa kasassa ja keskittyä arkiseen puurtamiseen saavuttaakseen hänelle asetetut tavoitteet?
TÄMÄ KYSYMYS iskeytyi päähäni, kun haastattelin Muotokuvia-podcastiin keramiikkataiteilijoita, jotka työskentelevät samalla käytävällä Arabian taideosastolla Helsingissä. Paikassa, jossa on muovattu suomalaista kulttuurihistoriaa pian jo sadan vuoden ajan. Haastatteluissa taiteilijat kertoivat paitsi työstään, myös työhuoneistaan. Näin he niitä kuvailivat: ”Kodinomainen paikka.” (Marianne Huotari), ”Oma tila, oma hetkeni. Turvapaikka.” (Kristina Riska),”Saat olla yksin omassa huoneessasi, mutta saat mennä myös siihen kahvihetkeen.” (Jasmin Anoschkin)
OSA TAITEILIJOISTA toi esiin tietyt resurssit, joihin työarki oli sidottu – kuten monilla muillakin toimialoilla. Nelimetrisen veistoksen työstämiseen tarvittiin korkeampi tila. Uunit ovat välttämättömiä töiden polttamiseen. Ja kuten toimistotyössä, samassa huoneessa saattoi olla muitakin. ”Huoneen toisessa päässä istui Oiva Toikka ja toisessa päässä Kaj Franck, ja minä siinä heidän keskellään niin, että oli näköala kumpaankin.” (Heikki Orvola)
MITÄ KAUEMMIN taiteilijoita kuuntelin, sitä enemmän aloin pohtia, voisimmeko ottaa työympäristöjen kehittämiseen oppia heiltä? He kun tuntuivat ymmärtävän, miten työtila voi parhaiten palvella sen tarkoitusta.
Taiteilijat tuntuivat ymmärtävän, miten työtila voi parhaiten palvella sen tarkoitusta.
TYÖHYVINVOINNIN tilassa ei ole hurraamista. Työn kuormittavuus on kasvanut. Moni on yhä stressaantuneempi ja sanoo, että palautuminen on vaikeutunut. Nuorten aikuisten mielenterveysongelmat lisääntyvät. Yhä useampi vaihtaa työpaikkaa, ja töihin ei löydy tekijöitä. Mistä nämä löydökset kertovat? Jos unohdetaan kohtaanto-ongelma, väestön ikääntyminen ja pandemian vaikutukset, jäljelle jää muun muassa tällainen analyysi: työn aikana vaikuttaisi syntyvän hankalia tunteita, joiden säätely ei onnistu työpaikalla. Paino sanalla paikalla.
YMPÄRISTÖPSYKOLOGIAN mukaan paikat ja tilat ovat keino, jolla ihminen voi säädellä itseään kohdatessaan haastavia tilanteita. Tiloihin liittyy henkilökohtaisia tarpeita. Lyhyesti: kun työtä voi tehdä itselle sopivassa tilassa, voi hyvin. Kun sitä voi muokata vastaamaan tarpeitaan, jaksaa paremmin. Jos voi kokea
kuuluvansa johonkin itseään suurempaan, voi se auttaa hahmottamaan omaa paikkaa maailmassa. ”Saan olla osa ketjua. Olla näiden huoneiden kautta tekemisissä niiden kanssa, jotka jo sata vuotta sitten tällä käytävällä työskentelivät.” (Sakari Kannosto)
JOS SINÄ olet kiinnostunut siitä, että teidän työntekijänne voivat hyvin, haluavat tulla toimistolle ja saavat aikaan sen, mitä heiltä odotetaan, tässä kysymys pohdittavaksi: Miten teidän toimitilojanne voisi muokata sellaisiksi, että ne auttaisivat työntekijöitä vähentämään stressiä – tai jopa poistamaan sen?
Kirjoittaja on tietokirjailija, podcast-juontaja ja työympäristöasiantuntija.
