Kerkko Vanhanen
Moderni kaupunkikehitys on kaukana dystopioista – ja hyvä niin
DIGITALISAATIOTA hyödynnetään yhteiskunnassamme yhä laaja-alaisemmin, lähtökohtaisesti sekä ihmisten että ympäristön parhaaksi. Uusien mahdollisuuksien etsiminen on kuin löytöretkeilyä – joku saattaa löytää aarteen, joka vaurastuttaa löytäjäänsä ja parhaassa tapauksessa koko kansaa.
NIIN KUTSUTTUA älykaupunkikehitystä on Suomessa tehty jo vuosia. Sen sisältö elää ajassaan ja muuttaa siksi jatkuvasti muotoaan. Sovelluskohteita löytyy kaikkialta liikkumispalveluista energiatehokkuuteen ja terveys- ja hyvinvointipalveluista vihreään infrastruktuuriin. Helsingin kaupungin omistama innovaatio- ja kehitysyhtiö Forum Virium Helsinki on ollut vahvasti Helsingin kaupungin tukena urbaanissa murroksessa kohti hiilineutraaliutta ja kaupungin muutoksessa digitaalisessa muodossa olevan tiedon tuottajaksi ja hyödyntäjäksi.
KALASATAMAN kaupunginosa on yksi merkittävistä Helsingin kehitys- ja kokeilualueista. Siellä ulkomaiset vieraat ja lehdistö ovat usein kysyneet, mikä on määritelmämme älykapungille. Meillä pohjoismaissa se nimittäin poikkeaa dramaattisesti siitä valvontayhteiskunnan utopiasta – tai dystopiasta – jota monissa suurissa ja autoritaarisissa maissa rakennetaan. Olen vastannut, että älykaupungissa asuu aivan tavallisia ihmisiä, jotka tekevät arkielämässään fiksuja, itseään hyödyttäviä valintoja tarjolla olevaan tietoon pohjautuen, ympäristön ja talouden kannalta kestävällä tavalla.
Älykaupungissa asuu aivan tavallisia ihmisiä, jotka tekevät arkielämässään fiksuja, itseään hyödyttäviä valintoja tarjolla olevaan tietoon pohjautuen.
UUSIEN ratkaisujen ja palveluiden kehitys edellyttää yhteistyötä, johon voivat osallistua niin julkinen ja yksityinen sektori, tiedeyhteisö kuin asukkaatkin. Lisäksi tarvitaan aimoannos kärsivällisyyttä, sillä vaikka moni muutos tapahtuu näennäisen nopeasti, on taustalla pääsääntöisesti vuosien erehdysten ja oppien jakso – kuin pitkä uuvuttava maraton juostuna lukuisina peräkkäisinä ja rinnakkaisina sprintteinä.
MODERNIIN kaupunkikehitykseen sisältyy paljon houkuttelevia mahdollisuuksia, mutta siihen kuuluvat riskit on myös tiedostettava ja niihin on varauduttava. Näinä epävarmoina aikoina infrastruktuurin perustarpeista huolehtiminen nousee taas uuteen arvoon. Ihmiset tarvitsevat lämpöä ja suojaa, ruokaa ja vettä sekä totuudenmukaista, reaaliaikaista tietoa. Valokuidun katkeaminen tai palvelinkeskuksen alasajo eivät saa niiden saatavuutta vaarantaa. Kaikkein tärkeintä on luotettavuus – ja luottamus.
Kirjoittaja on Forum Virium Helsingin ohjelmajohtaja.
