Jarno Limnéll

Turvallisuus aiheellisesti mietityttää, mutta hyvin meidän käy

TURVALLISUUSASIAT ja turvallisuuspolitiikka kiinnostavat tässä hetkessä suomalaisia poikkeuksellisen paljon. Vastaavaa kiinnostusta en ole nähnyt, vaikka olen työskennellyt turvallisuusasioiden parissa yli 25 vuotta. Turvallisuusympäristömme on muuttunut merkittävästi ja lyhyessä ajassa.

ELÄMME KESKELLÄ sukupolvikokemusta. Koronapandemia jatkuu kolmatta vuotta, Euroopassa on meneillään suurin sota sitten toisen maailmansodan ja talvella saatamme nähdä puolen vuosisadan takaiseen öljykriisiin verrattavaa energian säännöstelyä. Turvallisuustilanne herättää monissa huolta ja menee ihon alle. Pelottaakin. Olisi ihme, jos nykytilanne ei huolettaisi meitä suomalaisia. On muistettava, että turvallisuus on ensisijaisesti tunne – vaikka
kuinka rationaalisesti yrittäisimme asioita ajatella. Yhteiskunnan vakaus ja yksilön henkinen hyvinvointi ovat riippuvaisia juuri turvallisuuden tunteesta. Turvallisuuden tunne on yhteiskuntarauhan edellytys.

ARVIOT TURVALLISUUSASIOISTA eivät kuitenkaan saa olla ainoastaan turvattomuutta ilmentäviä, eli puhetta uhkista ja riskeistä. Turvallisuus on ensisijaisesti nähtävä valtion perustehtävänä ja mahdollistavana asiana – luottamuksen perustana. Turvallisuus ja luottamus kulkevatkin käsi kädessä. Tällaisina hetkinä tarvitsemme toivon, valon ja tulevaisuuden uskon luomista.

On muistettava, että turvallisuus on ensisijaisesti tunne – vaikka kuinka rationaalisesti yrittäisimme asioita ajatella.

SUOMEN JA suomalaisten vahvuus on aina ollut yhdessä tekeminen ja yhteiskunnan kriisinsietokyky sekä pragmaattisuus. Yhteishenkeä ja resilienssiä nyt tarvitaankin. Ja sitä meiltä löytyy.

KUN TURVALLISUUS tai sen tunne ovat uhattuina, luotettavan tiedon ja viestinnän rooli korostuu. Nykyhetki vaatii rehellistä viestintää ja realistista varautumista, henkistä johtajuutta. Rehellisyys ja realismi luovat turvallisuutta, ei asioiden hyssyttely eikä panikointi.

TURVALLISUUSTILANTEEN KEHITTYMISTÄ on syytä seurata tarkalla silmällä ja kehittää kaiken aikaa varautumista. Kaikkein suurin takuu kuitenkin sille, että meidän käy hyvin, on jokainen meistä. Turvallisuuden tunteeseen voimme jokainen vaikuttaa ja tukea toisiamme. Niin kauan kun pidämme yhtä ja vältämme turhaa vastakkainasettelua ja jakolinjoja, olemme vahva ja kestävä kansa. Hyvin meidän käy. 

Kirjoittaja on sotatieteiden tohtori ja Aalto-yliopiston työelämäprofessori.