Rafal Modrzewski
Innovaatiot syntyvät täsmärajoitteista
Usein innovaatioita ajatellaan maailmaa mullistavina ideoina, joita syntyy visionäärien mielissä, ja joita rautaiset johtajat luotsaavat kansakuntien ja organisaatioiden käyttöön poikkeuksellisilla taidoillaan. Menestystarinat tyypillisesti yksinkertaistuvat, vaikka totuus on lähtökohtaisesti paljon kiehtovampaa.
Fiona Murray sekä Elsbeth Johnson MIT Sloan School of Managementista kirjoittivat huhtikuussa Harvard Business Review’n artikkelissa innovaatioiden syntyvän erityisesti rajatuista tavoitteista, eikä niinkään vapaasti juoksevasta luovuudesta. He käsittelevät esimerkkejä, tutkimustuloksia sekä käytännön toimintamalleja siitä, miten luovuutta voidaan ruokkia ja haasteita kääntää uusiksi ratkaisuiksi. Tärkeintä on tiedostaa, että ihan mikä tahansa rajoite ei kelpaa. Tavoitteellisia rajoitteita ovat varsinkin aika ja konkreettinen tavoitteellisuus toiminnallisuuksien osalta. Esimerkiksi satelliittia kehittäessä sen tulee olla valmis laukaisuajankohtaan mennessä ja kyetä toimimaan avaintehtävässään ennen muita toiminnallisuuksia. Näitä tehottomampia rajoitteita taas ovat puhdas budjettien rajoittaminen tai riskin täsmällinen kontrollointi. Loppukädessä kyse on priorisoinnin selkeytyksestä tavoitteiden asetannan kautta.
Tavoitteiden lisäksi yhteistyö oikeiden kumppaneiden kanssa on avain onnistumiseen. Aalto-yliopisto on hyvä esimerkki organisaatiosta ja yhteisöstä, jossa aktiivisesti tutkitaan ja edesautetaan hankkeita siihen asti, että ne kääntyvät teoriasta arkimaailman ratkaisuiksi. Aalto on toiminut merkittävänä ajatushautomona esimerkiksi suomalaisen avaruusalan kehittämisen saralla. Viimeisen vuosikymmen aikana se on laukaissut muun muassa Suomen ensimmäisen satelliitin, Aalto-1:n. Sen lisäksi yliopisto on ollut kantamassa merkittävää osaa alan startupien vauhdittamisesta maailman kartalle. Aallon ja sen spin-offien innovaatioiden takana on paitsi valtava määrä tietotaitoa tutkimuksen maailmassa, myös teoriaa käytäntöön ohjaamisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä.
AVARUUSALANKIN TUOTTAMA data taipuu käytäntöön vasta, kun sitä käytetään ihmiselämää läheisellä tasolla.
Avaruusteknologia ei ole Suomessa uutta sinänsä. Se, mikä on uutta, on kuinka pitkälle siinä on kehitytty lyhyessä ajassa, kansainvälisessä mittakaavassa. Helmikuussa laukaistiin jo Suomen kymmenes satelliitti. Myöskään avaruusalan tarinoissa punainen lanka ei ole teknologiainnovaatioiden syntyminen tyhjiössä. Avaruusalankin tuottama data taipuu käytäntöön vasta, kun sitä käytetään ihmiselämää läheisellä tasolla. Esimerkiksi tulvien vaikutuksia voidaan seurata yhdessä vakuutusyhtiöiden kanssa, jotka dataa hyödyntämällä kykenevät auttamaan luonnonkatastrofien vaikutuksen piiriin joutuneita perheitä maksamalla korvaukset huomattavasti nopeammin.
Olisiko siis niin, että kirkkaimmin loistavat innovaatiot ja niiden menestys syntyvät loppukädessä ensin täsmällisistä tavoitteista ja ihmisten avoimesta yhteistyöstä? Ekosysteemitason ajattelu vie pitkälle, jopa avaruuteen saakka. Mitä suuremmat innovaatiot, sitä suurempi tarve rohkeaan yhteistyöhön kansainvälisellä kentällä.
Kirjoittaja on ICEYEn toimitusjohtaja ja perustaja.
