Päivi Wood

Ilmasto ja tieliikenne eivät ole toisilleen vastakkaisia 

JULKISESSA keskustelussa ilmastonmuutoksen torjunta ja tieliikenne asetetaan usein vastakkain. Liikenteen verot ja maksut nähdään keinoina päästöjen vähentämiseen. 

ILMASTONMUUTOKSEN vastaista työtä ei voida jättää odottamaan ja Suomen on tehtävä osansa. Tavoite puolittaa liikenteen päästöt tulee maksamaan, ja sen takia jokaiselle toimelle pitää laskea päästövähenemän lisäksi hintalappu. Ei pelkästään sille, mitä polttoaineiden hinnan korotukset tarkoittavat yksityishenkilöille, vaan myös Suomen kilpailukyvylle. Polttoaineen kallistuessa verrokkimaita enemmän tavaraliikenteen kustannukset kasvavat, suomalaisten tuotteiden hinta nousee ja niitä ostetaan vähemmän. Kansalaisille polttoaineveron korottaminen merkitsee ilmastotalkoiden kustannusten jakamista niille, jotka työnsä tai asuinpaikkansa takia ajavat paljon. Huvikseen ajelu ei liene tilastollisesti merkittävää.  

PÄÄSTÖVÄHENNYKSISTÄ päätettäessä on seurattava tarkasti, miten asiat kehittyvät Suomen rajojen ulkopuolella. Oman suorituksen tekeminen Suomen rajojen sisällä, oli tarkoitus kuinka hyvä tahansa, saattaa kääntyä nopeasti itseään vastaan, jos viennin kilpailukyky heikkenee. Tähän mennessä on keskitytty arvioimaan sitä, kuinka paljon hiilidioksidipäästöt alenevat ja lyövät lovea valtion kassaan. Nyt tarvitaan laskelmat siitä, mikä toimenpiteiden hinta ja vaikutus on kansalaisille, yritysten kilpailukyvylle ja viime kädessä Suomen kilpailukyvylle. Viennin kilpailukyvyn heikentyessä myös valtion verotulot kääntyvät laskuun. Sillä on vaikutuksensa meidän kaikkien elämään. 

ILMASTONMUUTOKSEN VASTAISTA työtä ei voida jättää odottamaan ja Suomen on tehtävä osansa.

TIELIIKENTEEN päästöjen vähentämiseksi on esitetty useita toimenpiteitä osana liikenne- ja viestintäministeriön fossiilittoman liikenteen tiekarttaa. Ensin taloudellista tukea ja seuraavassa vaiheessa keppiä. Entä jos rahaa ei löydykään valtion kassasta loputtomasti ja fossiilittoman liikenteen tiekartassa esitetyt tuet eivät tuo toivottuja tuloksia riittävän nopeasti. Jääkö jäljelle vain kustannuksia nostavat keinot? Keinot, jotka pahimmillaan vähentävät päästöjä vähentämällä liikkumista. Esimerkiksi tieliikenteen päästökauppa, jota varten on jo perustettu työryhmä.  

KANSALLISESSA päästökauppajärjestelmässä polttoaineen jakelija ostaa valtiolta fossiilista polttoainetta vastaavan hiilisisältöön sidotun oikeuden jakeluoikeuden huutokaupalla. Oikeuksia olisi tarjolla rajallinen, vuosittain kiristyvä määrä. Päästökaupassa hinnannousu jää arvoitukseksi ilman, että kenenkään tarvitsee kantaa automaattisista korotuksista poliittista vastuuta. Ihmisten ja kilpailukyvyn näkökulmasta vaikutus on sama kuin verolla.  

SUOMESSA tarvitaan niin harvaan asutuilla alueilla kuin kaupungeissakin ennustettavia ja tarkoituksenmukaisia keinoja, joilla tieliikenteen päästöt saadaan laskemaan ilman, että pääasiallinen keino on verotuksen raippa. Kaikkia liikennemuotoja tarvitaan – ilmastonmuutoksen torjunta ja tieliikenne eivät ole toisilleen vastakkaisia. 

Kirjoittaja on Keskuskauppakamarin johtava asiantuntija.