Henrik Dettman
Onnellisten pelaajien ympäristö
SUSIJENGI ON naruissa, ollaan loppuhetkillä ja Kroatia on kahdeksan pisteen johdossa. Mutta, kuten baseballsuuruus Yogi Berra tapasi sanoa: ”It ain’t over ’til it’s over”. Käsikirjoituksen runko on sama, mutta näyttelijöiden rooli vaihtuu. Susijengi ei luovuta. Viisitoista vuotta sitten ratkaisijoina olivat Hanno Möttölä ja Teemu Rannikko, seitsemän vuotta sitten Petteri Koponen. Kentältä valmentajaksi siirtynyt Möttölä seuraa penkiltä, kuinka Kroatian kahdeksan pisteen johto sulaa. Hiljakseen harmaantuva Koponen tarjoaa voittokoriin johtaneen syötön tämän hetken ykköstähdelle, Lauri Markkaselle. Tapahtumaa kertaillaan baaripuheissa vielä vuosia myöhemmin. Vaan voittoheittoa ei koskaan olisi ollut, jos kokonaisuus ei olisi rakentunut suuremmaksi kuin osatekijöidensä summa.
ENNEN VOITTOHEITTOA valmennus esitteli pelaajien sovellettavaksi omat mallinsa: kuka syöttää, kenet vapautetaan heittoon. Roolinsa ja itsensä ymmärtänyt Koponen löysi oikeaan aikaan Markkasen, joka ei perättäisistä ohiheitoista huolimatta epäröinyt ratkaisuaan. Kokonaisuudesta erottuu yksityiskohtia. Kuinka Alexander Madsen pakotti vastustajan tähtipelaajan ohiheittoon pelin viimeisellä sekunnilla. Kuka haki irtopallot Kroatian ohiheittojen jälkeen, kuka piti Susijengin pelissä omilla onnistumisillaan vaikeilla hetkillä? Kuka tuli penkiltä tarjoamaan raskaimman taakan kantaneille lepoaikaa? Panoroidaan taemmas. Joukkueen huoltojoukko ja joukkueenjohto takasivat täydellisen sujuvuuden aikatauluissa, ruokailuissa, siirtymissä, kehonhuollossa. Valmentajat valmistivat pelaajat ja osoittivat heille Kroatian pelin heikot ja vahvat kohdat. Rumpujaan paukuttaneet fanit. Yksikin irrallinen lenkki tässä ketjussa, ja tulos olisi ollut voinut olla toinen. Siksi maailman koripallopiireissä Susijengiä ylistetään – se on Joukkue.
Joukkueen toiminta on roolipeli. Työelämä on paljolti samaa peliä.
JOUKKUEEN TOIMINTA on roolipeli. Työelämä on paljolti samaa peliä. Kestää aikansa, että yksilö osaa rutiinin, oivaltaa ja kehittyy, kasvaa uuteen rooliin. Oivaltaa kuka on, mitä tahtoo, mitä voi antaa. Oppii säätelemään itseään tarvittaessa, venymään kun vaaditaan. Tähän pääsemiseksi vaaditaan johtamista, joka on kaikkea muuta kuin käskytystä. Vanha koulukunta puhui virkailijoista, alaisista ja esihenkilöistä – niiden aika on ohi. Roolinsa omaksuvat kollegat kohtaavat toisensa ajattelevina, tuntevina ihmisinä. Reilu ja avoin vaatimustaso, ryhmässä toimimisen ilo ja yksilöiden piilevän potentiaalin tunnistaminen ovat avaimia onnistumiseen. Menestys on onnistuneen roolipelin lopputulema.
JOKAISELLA TYÖPAIKALLA ON tähtensä ja priimuksensa, mutta ilman motivoivaa tiimiä ja omassa roolissaan kukkaan puhkeavia työkavereita ei priimuskaan pääse loistamaan. Ja kuka ties, roolinsa taitavasta puurtajasta kasvaa tuleva priimus, jolle vanha priimus antaa tilaa.
VOITTOHEITON JÄLKEEN Markkanen osoitti sormellaan Koposta. Koripallossa puhumme point the passer -eleestä. Kiitä häntä, joka auttoi sinua onnistumaan. Markkasen kiitos meni syöttäjän kautta koko joukkueelle – joukkueelle, josta onnistuja ammentaa voimansa.
Kirjoittaja on valmentaja.
