Helene Auramo
Kaupallisuus luovuuden polttoaineena
KUVAILEN ITSEÄNI usein bisnesluovaksi. Olen valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta ja sen jälkeen päässyt opiskelemaan Helsingin Taideteolliseen korkeakouluun. En ajatellut koskaan olevani kovin luova, kunnes pääsin sisään taideyliopistoon.
PÄÄSIN TUTUSTUMAAN uuteen, luovaan ja idearikkaaseen yhteisöön. Luovuuteni lipas avautui. Ideoita alkoi pursuta. Niitä ryöppysi niin paljon, että se oli minusta alkuun jopa pelottavaa. Se ei tuntunut minusta minulle. En ollut koskaan oppinut käsittelemään itseäni ideoiden synnyttäjänä. Uusia ajatuksia tuli niin paljon, että oli pakko pysähtyä ja hengittää.
JÄLKIKÄTEEN TIEDÄN mitä minussa tuolloin tapahtui. Annoin itseni olla ensimmäistä kertaa vapaasti se luova minä, joka sisimmiltäni olin. Uusi ympäristö loi luovuudelle erinomaiset puitteet. Ilmapiiri ruokki uutta ajattelua. Diversiteetti Medialabin opiskelijoiden ja opettajien keskuudessa oli merkittävä. Kun yksi heitti idean, toinen osasi jatkaa sitä omasta näkökulmastaan. Kulttuuri oli salliva, kysyvä ja oivalluttava. Ilmapiiri oli toiveikas: me voisimme muuttaa maailmaa paremmaksi.
SAMANLAISTA ILMAPIIRIÄ kaivataan nyt yrityksiin. Monimuotoisten tiimien lisäksi tarvitsemme luovaa ja optimistista ilmapiiriä, jotta uusia ajatuksia ja näkökulmia voi syntyä. Innovaatioita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan ennen.
LUOVUUTTA TUETAAN sillä, että ideoiden annetaan lentää, vaikka ne eivät olisi hyviä. Ja lohtuna se, että yleensä esimerkiksi startupit ovat aloittaneet eri idealla, kuin mikä on lopullinen menestysresepti. On kokeiltu, opittu, testattu ja pilotoitu. Mutta vaikka organisaatio olisikin idearikas ja saisi toteutettua ideoitaan käytäntöön, se ei yksin riitä. Liian moni startup ja idea kuolee tänäänkin, sillä se ei ole kaupallinen. Asiakkaita ei saada innostumaan tuotteesta tai palvelusta – tai maksamaan siitä. Tai rahoittajia näkemään yrityksen kaupallista potentiaalia, jolla lisäaikaa kehitykseen ja pilotointiin voitaisiin saada.
Yleensä esimerkiksi startupit ovat aloittaneet eri idealla, kuin mikä on lopullinen menestysresepti. On kokeiltu, opittu, testattu ja pilotoitu.
NÄIN VIIKOTTAIN ESIMERKKEJÄ siitä, kuinka yritys saattaa kehittää palvelua tai tuotetta kuukausia omassa bunkkerissaan, ennen kuin sitä näytetään asiakkaille. Ja sitten huomataankin, etteivät asiakkaat olekaan valmiita maksamaan siitä. Rahat loppuvat. Jatkorahoitusta ei myönnetä. Menestys jää toteutumatta.
MENESTYSRESEPTIEN SYNTYYN ei siis riitä pelkkä luovuus ja ideoiden toteutuskyky. Tarvitsemme mukaan liiketoiminnan – bisnesluovuuden. Ja innovaation kannalta tärkeimmän henkilön: asiakkaan. Asiakas viime kädessä päättää, onko innovaatiosi minkään arvoinen.
Kirjoittaja on Prönön toimitusjohtaja ja vuoden nuori hallitustekijä 2022.
