Esa Saarinen

Työn perusta on rakkaus

OSA SIITÄ mikä on tärkeintä työtä, ei hahmotu työnä. Kun Isoäitini synnytti Äitini, läsnä oli vain hänen oma äitinsä sekä hetken päästä Äitini, joka syntyi. He tekivät työtä. Kyse on elinolosuhteiden muuttamisesta, jotta kokonaisuus toimii. Työtä. Vallitseva käytäntö, hetkellinen hyöty ja lainsäädäntökin voivat väittää muuta. 

TYÖELÄMÄ nostaa keskiöön välineet, esimerkiksi markkinat tai energian hinnan. Syvemmät tavoitteet voivat hämärtyä. Itseisarvot voidaan hukata. Kuitenkaan parempaa elämää ei voida toteuttaa, jos itseisarvoinen ei elä yli välineellisen, ja nämä kaksi yhdisty toimivalla tavalla. 

TULIVOIMAINEN vihollisosasto oli kiertänyt selustaan tarkoituksenaan motittaa suomalaiset ja avata tie Kemijärvelle. He hyökkäsivät Mäntyvaaran kautta, mutta joukko Sallan pataljoonan miehiä sattui olemaan lepovuorossa juuri niillä main kolmessa maalaistalossa. Itä-Lapin miehet olivat jättäneet raskaat aseensa etulinjaan päästessään lepovuoroon jo kolme viikkoa kestäneistä torjuntataisteluista.

IHMEIDEN ajan Nokialla koin, että tärkeämpää kuin rakenne tai käskylinja, olivat toimijoiden kyky hahmottaa olennainen ja keskittyä siihen, mikä toimii. Mäntyvaaran taistelusta luen, ettei vastahyökkäykseen ehditty järjestäytyä. Taistelu ylivoimaista vihollista vastaan tiivisti tinkimättömyyden toimeenpanokyvyssä ja isänmaanrakkaudessa. Kun taistelu päättyi, suomalaisia oli kaatunut 17 ja hyökkääjiä 300. 

IHMISET voivat rakastaa elämän jatkuvuutta läpi pimeyden. Tämä on suomalainen periaate, jonka mukaan hommat hoidetaan tietäen, että
jokaisella on oma roolinsa siinä, mitä nykyhetki rakentaa.  

TAKSIUUDISTUS vaikutti kai hyvältä idealta. Niin yksi-ilmeistä ajatusta ei ole, etteikö joku voi kuvitella sitä briljantiksi. Tarvitaan rohkeutta altistaa itsensä kokonaisuuden vaatimuksille, jotta pintanimikkeet eivät sumenna harkintaa.  

KYSE ON siitä, mitä teemme toistemme kanssa silloin, kun vastavoimat ovat monimutkaisia. Viisaus ei ole harvojen hupi, vaan ihmisoikeus ja velvollisuus tulevaisuustyötä tehdessä.

Viisaus ei ole harvojen hupi, vaan ihmisoikeus ja velvollisuus tulevaisuustyötä tehdessä.

SILLÄ yhteistoiminta toimii aina paremmin kuin kihinä omissa kuplissa. Se on parempaa elämää, paremman työn eli toistemme kanssa. Se on ihmisyysihmettä, nöyryyttä, elämän jatkuvuutta kohtalon hetkissä, ajattelua ja ajattelun ajattelua. 

SE ON rakkaudellisuutta työssä.

Kirjoittaja on filosofi, kirjailija, puhuja ja emeritusprofessori.