Yhteiskunnallinen yritys pitää huolta asiakkaistaan

Helsingin Diakonissalaitos ja Rinnekoti tarjoavat sosiaali- ja terveyspalveluja heikoimmassa asemassa oleville sekä vammaisille ja pitkäaikaissairaille. Toiminnan alkuperäinen lähtökohta pätee tänäkin päivänä: hyvä elämä kuuluu kaikille.

^{TEKSTI | LIISA JOENSUU   KUVA | PATRIK PESONEN}

Nykykansalaisen voi olla vaikea kuvitella, minkälainen Suomi oli reilut 150 vuotta sitten, kun Helsingin Diakonissalaitos perustettiin. Nykyisen kaltaista sosiaaliturvaa ei ollut, ja maassa oli katovuosien jälkeen runsaasti nälkää näkeviä ja kulkutautien heikentämiä kansalaisia. Köyhät, sairaat ja kodittomat elivät lähinnä hyväntekeväisyyden varassa.

Helsingin Diakonissalaitosta ja Rinnekotia voi syystä kutsua hyvän elämän säätiöiksi. Kummankin toiminta on saanut alkunsa välittämisestä ja avun tarjoamisesta ihmiseltä ihmiselle. Kumpikin on ojentanut auttavan käden heikoimmille sekä tarjonnut hyvän elämän eväät erityisryhmille vuosikymmenestä toiseen.

Vaikka yhteiskunta huolehtii nykyisin pitkälti omistaan, Helsingin Diakonissalaitoksen ihmisarvotyölle heikoimmassa asemassa olevien parissa on edelleen voimakas tarve. Helsingin Kalliossa Alppikadulla toimivan punatiilisen korttelin kynnykset ovat olleet matalia ylittää 1800-luvun lopulta tähän päivään saakka, ja nykyisin niiden yli astuvat myös paperittomat.

Myös Rinnekodin historia juontaa lähes sadan vuoden taakse ja on osa Helsingin Diakonissalaitoksen historiaa. 

Kehitysvamma-alan palveluja tarjoava toimija syntyi vuonna 1927 Helsingin Diakonissalaitoksen alaisuudessa, kun ensimmäiset asiakkaat – kaksi pientä kehitysvammaista poikaa – Martti ja Mauri – otettiin Diakonissalaitoksen sisarten hoidettaviksi perheen äidin uuvuttua. Pian lapsijoukko kasvoi, eikä Alppikadun korttelissa ollut enää tilaa kasvavalle ryhmälle. Rautatien toiselta puolelta rinteen päältä vuokrattiin puuhuvila hoitolaksi. Rinnekoti oli syntynyt. 

Talvisodan alla Helsingin Diakonissalaitos osti Espoon Lakistosta maatilan, jonne kehitysvammaiset siirrettiin turvaan sodalta. 

Vaikka moni mieltää Rinnekodin nimenomaan espoolaiseksi, säätiö toimii nykyisin yli 80 toimipisteessä. Niistä suurin osa sijaitsee Uudellamaalla, mutta toimintaa on myös esimerkiksi Lahdessa ja Tampereella.

Tuotoilla hyvä kiertämään

Helsingin Diakonissalaitosta ja Rinnekotia yhdistää paitsi pitkä historia hyväntekijöinä myös se, että molemmat ovat yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka käyttävät pääosan tuotoistaan sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen ja kestävän hyvinvoinnin rakentamiseen. Suurin osa toiminnan voitosta palautuu takaisin säätiöihin: palvelujen ja tilojen kehittämiseen, henkilökunnan kouluttamiseen ja sen jaksamisen tukemiseen sekä sote-alan hankkeiden ja tutkimusten rahoittamiseen. 

– Yhdessä olemme keskisuuri sote-palveluja tuottava konserni. Tuotoilla edistämme yhteiskunnallisia tavoitteita: ehkäisemme nuorten syrjäytymistä ja tuemme vammaisryhmien arkea ja asumista. Tuotamme tukipalveluja myös asiakkaidemme työllistämiseksi ja tuomiseksi osaksi yhteiskuntaa, kertoo Helsingin Diakonissalaitoksen toimitusjohtaja Olli Holmström.

Rinnekodissa tuotto käytetään kehitysvammaisille tarjottavien palveluiden parantamiseen. Se tarkoittaa esimerkiksi uusien yksiköiden rakentamista, vanhojen tilojen ajanmukaistamista sekä henkilöstön työhyvinvoinnin parantamista. 

– Asiakkaiden erityistarpeet vaativat henkilökunnalta erityisosaamista. Siksi henkilökunnan ammattitaidosta huolehtiminen on tärkeää. Koulutamme henkilökuntaa, järjestämme seminaareja ja jaamme osaamista muun muassa videoiden avulla. Tavoitteenamme on uudistaa koko toimialaa. Yhdeksi työvälineeksi olemme ottaneet palvelumuotoilun. Kehitämme sen avulla uusia, digitaalisia toimintatapoja asiakkaiden ja henkilökunnan välisen vuorovaikutuksen ja tunnetaitojen parantamiseksi, kertoo Rinnekodin toimitusjohtaja Anu Kallio. 

Rinnekoti käyttää tulostaan myös kehitysvammatutkimukseen. Viime vuonna se lahjoitti Suomen Aivosäätiölle 150 000 euroa. 

Samat tavoitteet ja arvot jakaa myös Helsingin Diakonissalaitoksen tytäryhtiö Hoiva Oy, joka tarjoaa palveluja ikäihmisille, muistisairaille, asunnottomille sekä niille, joiden elämää haittaavat päihteiden käyttö tai mielenterveysongelmat. 

– Yhteiskunnallisessa konsernissamme työskentelee 1600 ammattilaista ja yli 2000 vapaaehtoista. Palvelut ovat lähtökohta, mutta ihminen tarvitsee ennen kaikkea toista ihmistä, Holmström muistuttaa.

Tiiviimmin yhdessä

Parin viime vuoden aikana Helsingin Diakonissalaitos ja Rinnekoti ovat tiivistäneet yhteistyötään. Hallinto tukipalveluineen on yhdistetty.

– Teimme jo aiemmin koulutusyhteistyötä, mutta nykyään kummankin säätiön palvelut liittyvät pitkälti asumiseen. Voimme yhdistää tukifunktioita ja saada lisäarvoa sillä, että asumisen palvelut saavat tukea samasta lähteestä, Kallio mainitsee.

Myös historia on kiertänyt ympyrän: Rinnekodin ensimmäiset asukkaat Martti ja Mauri ovat palanneet niminä takaisin Alppikadulle. Siellä toimivat nykyisin lasten lyhytaikaisen hoidon palveluja tarjoava Juniori-Martti, sijaishuollon palveluja tarjoava Kasvunkoti Martti ja aikuisten kehitysvammaisten asumisen tuen palveluihin keskittynyt Maurinkoti.

– Yksiköt avattiin vuosi sitten toukokuussa. Juniori-Martissa ja Kasvunkoti Martissa vietetään aivan tavallista elämää koulunkäynteineen, leikkeineen ja ulkoiluineen kodikkaissa tiloissa. Juniori-Martissa lapsi puolestaan viipyy lyhyesti, esimerkiksi omaishoitajan vapaapäivän ajan. Kasvunkoti Martti toimii erityistarpeisten lasten pitempiaikaisena sijaishuollon paikkana, Kallio avaa.

---

Vamos löytää nuoret ja ehkäisee syrjäytymistä

Vuosikymmen sitten Helsingin kaupungin toimijat havahtuivat siihen tosiasiaan, että kasvava määrä nuoria katoaa peruskoulun jälkeen tuntemattomille teille. Kukaan ei tuntunut tietävän missä nuoret ovat.

Oppivelvollisuuden suorittamisen jälkeen kadonneita nuoria ei tavoitettu mistään niin sosiaalitoimen, terveydenhuollon kuin poliisinkaan voimin.

– Tilanne kuvasi hyvin hallinnonalojen siiloutumista. Kenelläkään ei ollut asiasta selkeää kokonaiskuvaa. Kaupunki kysyi, että lähtisikö Diakonissalaitos selvittämään, mihin nuoret katoavat. Teimme etsivää työtä eri puolilla kaupunkia, kuten esimerkiksi asemilla ja skeittauspaikoissa, mutta yllättäen nuoret löytyivätkin omista kodeistaan: jääkaapin, sängyn ja tietokoneen välisestä kolmiosta, Helsingin Diakonissalaitoksen toimitusjohtaja Olli Holmström kertoo.

Suomessa on yli 60 000 koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäänyttä nuorta ja 160 000 nuorta on  suuressa vaarassa syrjäytyä.

Diakonissalaitos pani alulle Vamos-palvelun, jossa marginaaliin ajautuneet nuoret saavat henkilökohtaista tukea perusasioiden kuntoon panemiseen, itsenäistymiseen, kouluttautumiseen ja työn etsimiseen. Jokainen nuori saa oman tukihenkilön, jolla on aikaa tutustua hänen tilanteeseensa. 

Tähän mennessä noin 10 000 nuorta on saanut apua Vamoksesta. Yli puolet Vamoksen auttamista nuorista on päässyt koulutukseen tai töihin, millä on tuotettu miljoonien eurojen myönteinen kokonaisvaikutus julkiseen talouteen ja kansantuloon. 

Viime vuonna Diakonissalaitos rahoitti Vamos-toimintaa yli miljoonalla eurolla. Holmströmin mukaan se on investointi tulevaisuuteen ja samalla myös malliesimerkki sosiaalisesta vastuunkannosta. 

Nykyisin Vamos toimii kahdeksalla paikkakunnalla ja tuo yhteen nuoren kannalta tärkeät toimijat kouluista kunnan viranomaisiin.

Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-palvelu tarjoaa intensiivistä yksilö- ja ryhmävalmennusta 16–29 –vuotiaille syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.