Uudelle uralle lasten tai nuorten parissa

Seurakuntaopistossa voi opiskella uuden ammatin myös iltaopintoina työn ohessa. Opisto kouluttaa osaajia kasvatus ja ohjausalalle työskentelemään muun muassa nuoriso- ja lastenohjaajina. 

_{TEKSTI | TIINA SALO  KUVA | JOONA RAEVUORI}

Lastenohjaajan tai nuoriso- ja yhteisöohjaajan ammattipätevyyden saa suorittamalla kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon. Maksuttomat opinnot voi suorittaa Seurakuntaopiston Helsingin toimipisteessä päivä- tai iltaopintoina. 

– Erityisesti pätevistä varhaiskasvatuksen lastenhoitajista on Helsingin seudulla pula, ja tutkinnon suorittaneet työllistyvät hyvin, kertoo Seurakuntaopiston asiakkuuspäällikkö Mirkka Aivelo. 

– Seurakuntaopistolla on pitkät perinteet kasvatus- ja ohjausalan kouluttajana. Työnantajat tietävät, että meiltä valmistuneilla on hyvät valmiudet työhön, Aivelo sanoo. 

Lastenohjaajat työskentelevät etupäässä päiväkodeissa ja nuoriso- ja yhteisöohjaajat muun muassa nuorisotoimessa. Työssä voi hyödyntää omia kiinnostuksen kohteitaan ja luovuuttaan. 

– Opiskelu ei ole koskaan ollut minun juttu, mutta täällä olen viihtynyt erittäin hyvin. Minulla on hyvät ja mukavat opettajat ja kivat luokkakaverit, joista on tullut minulle tosi tärkeitä, sanoo Seurakuntaopiston Helsingin toimipisteessä lastenohjaajaksi opiskeleva Phiwari Mikhunprasoet. 

Mikhunprasoet on työskennellyt koko kaksivuotisten opintojensa ajan Helsingin kaupungilla Karvikan päiväkodissa. Pitkään määräaikaisuuksia tehneelle tärkein motiivi tutkinnon suorittamiselle on vakituinen työsuhde. 

– Täytyy myöntää, että välillä oli aika rankkaa tulla työpäivän jälkeen opiskelemaan. Mutta minulla on hyvä työyhteisö, joka on tukenut, joustanut ja vaihtanut tarvittaessa vuoroja, hän kertoo. 

Opisto koetaan paikaksi, jossa kaikki voivat olla omanlaisiaan.

– Lähiopetusta oli joskus jopa viitenä iltana viikossa. Nyt opinnot ovat jo loppusuoralla ja tapaamisia on enää kerran kuukaudessa. 

Varhaiskasvatuksen lastenhoitajan työ on Mikhunprasoetille tuttua, mutta opinnot ovat antaneet lisää varmuutta kasvatustyöhön ja vanhempien kohtaamiseen. 

– En ole vain lapsia, vaan myös vanhempia varten. Tämä ala vaatii sydäntä ja tuntosarvia, jotta voimme olla tukena ja läsnä lapsille, äideille ja isille, hän sanoo. 

Henkilökohtaista opetusta 

Myös nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi opiskeleva Miika Wilén korostaa, että työssä on oltava sydän mukana. 

– Auttamismentaliteettia tarvitaan sekä tietysti lehmän hermot ovat tärkeä ominaisuus. Toimeen täytyy tulla myös erilaisten ihmisten kanssa. Opinnoista olen saanut lisää ymmärrystä ihmisen kasvuvaiheista ja siitä, mistä tietty käytös voi johtua, Wilén sanoo. 

Kirkkonummelaisella Wilénillä on koulutussopimus Kirkkonummen nuoriso- ja liikuntapalveluiden kanssa. 

– Olen päässyt tekemään hyvin monentyyppisiä hommia eri nuorisotiloilla, nuorten tapahtumissa sekä leireillä. Minulla on lähiopetusta kolme päivää kuukaudessa, muuten opiskelu on pääosin työelämässä tehtäviä näyttöjä erilaisista aiheista työpaikkaohjaajan valvonnassa, hän kertoo. 

Wilénin aikaisempia lukio- ja ammattikorkeakouluopintoja luettiin hyväksi yhteisissä aineissa, ja ilman koronatilannetta hän olisi saanut tutkinnon suoritettua puolessatoista vuodessa. Keskimäärin kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon suorittaminen kestää kaksi vuotta. Opinnot henkilökohtaistetaan ja yhdessä sovitaan, millaista opetusta, ohjausta ja tukea kukin opiskelija tarvitsee. 

– Opintojen henkilökohtaistaminen on tosi hyvä asia. Olen saanut ihan omantyyppisen opintopolun, jota olen voinut räätälöidä opettajien kanssa itselleni sopivaksi ja edetä omaan tahtiini, Wilén kertoo. 

Sekä Wilénille että Mikhunprasoetille Seurakuntaopiston koulutusta suositteli tuttava. 

– Meillä on hyvä puskaradio, koska opiskelijat kokevat tämän paikaksi, jossa voi olla omanlaisensa. Opettajat ovat sitoutuneita ja taitavia, ja heiltä saa tukea oppimiseen. Olemme hyvä oppilaitos kaikille. Meiltä saa tukea omien vahvuuksien tunnistamiseen opiskelijana ja niitä pääsee hyödyntämään opintojen edetessä. Täällä voi löytää itsestään hyvän oppijan, Aivelo avaa.