Hyppää sisältöön

Tunnetaitoja on syytä kehittää jo pienestä pitäen

Tunnetaitoja on syytä kehittää jo pienestä pitäen

2.12.2021

Tunnetaitojen vahvistaminen on osa laadukasta esiopetusta ja varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksessa tulee entistä paremmin tukea opettajien pedagogista tarkkanäköisyyttä.

Kyvystä säädellä tunnetiloja ja tunnistaa stressi on hyötyä läpi kouluajan ja myöhemmin aikuiselämässä. 

Teksti Liisa Joensuu  Kuva Harri Hykkö

Jo päiväkoti-ikäisillä on valmiudet ymmärtää, miten tunteet syntyvät, kunhan aihe esitellään lapsentasoisesti. Heillä on myös kykyä tunteiden tietoiseen säätelyyn. He elävät merkittäviä vuosia, joiden aikana opitaan sosiaalisia taitoja, ryhmässä toimimista ja stressaaviin tilanteisiin suhtautumista. Itä-Suomen yliopiston varhaiskasvatuksen professori Nina Sajaniemi pitää tärkeänä, että jo 5–6-vuotiaita kasvatetaan entistä suunnitelmallisemmin tunnistamaan ja hallitsemaan tunteita.

– Tunnetietous ja itsesäätelyn kyky helpottavat keskittymistä ja ryhmässä toimimista sekä kitkevät käytöshäiriöitä. Parhaimmillaan ne ehkäisevät koulukiusaamista vähentämällä aggressiivista käyttäytymistä ja opettamalla empatiaa toisia kohtaan. Viime vuosina tutkimuksissa on noussut esiin lasten kokema stressi. Liian voimakkaat ja pitkittyneet stressireaktiot haittaavat kehitystä, oppimista ja sosiaalista kanssakäymistä. Lapset kaipaavat keinoja rauhoittua, malttaa mieltään ja hallita tunteitaan. Opettajien tulee tietää, miten he voivat auttaa.

Tunnetaidoilla on Sajaniemen mukaan kasvava rooli varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksessa. Koulutuksen tulee entistä paremmin tukea opettajien pedagogista herkkyyttä ja tarkkanäköisyyttä. Ne auttavat kohtaamaan lapset sekä ryhmänä että yksilöinä. Hyvä opettaja huomaa tunnetilan vaihtelut nopeasti ja osaa reagoida oikea-aikaisesti. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä lähempänä tunnesäätelynsä ylärajaa lapsi on. Apua tarvitsee niin häiriköivä kuin jännittyneen ahdistunutkin oppilas.

Apuna aivotietous

Lasten itsesäätelytaitoja ja kasvatus- ja opetushenkilöstön pedagogista herkkyyttä on tutkittu viime vuosina eri hankkeissa. POM eli Pieni oppiva mieli on suomalainen, alle kouluikäisille lapsille suunnattu toimintatapa, jossa harjoitellaan stressireaktioiden säätelemistä ja rauhoittumista. PedaSens-hankkeessa on puolestaan pyritty lisäämään varhaiskasvatustiimin pedagogista sensitiivisyyttä ja emotionaalista läsnäoloa, joiden kautta lasten stressinsäätelykyvyn on oletettu vahvistuvan.  

Hankkeiden tuloksiin pohjannut Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston POMPedaSens-tutkimus selvitti lukuvuonna 2019–2020 mielenhallintaharjoitusten vaikutusta pienten lasten itsesäätelytaitojen kehitykseen. 

POMPedaSens-toimintamalliin kuuluu olennaisena osana myös aivotietouden opettaminen päiväkotilapsille erilaisten hahmojen avulla.

– Lapsille opetetaan mantelitumakkeen olevan ystävä, henkivartija. Kun tapahtuu jotakin jännittävää tai pelottavaa, aivojen superkoira Manteli varoittaa. Aivojen etuosassa taas asuu professoripöllö, joka rauhoittelee Mantelia. Jos koira räksyttää liian herkästi, hippokampuksessa asuva kirjastonhoitaja Turso-norsu säikähtää ja sotkee arkistot. Kirjat menevät sekaisin eikä professoripöllö voi tarvittaessa hakea ohjeita. Tämä on se tapa, jolla lapsille puhutaan aivoista. 

– Olemme todenneet positiivisia vaikutuksia muun muassa sosiaalisissa taidoissa, tarkkaavaisuudessa ja oman toiminnan ohjauksessa.

Haku