Hyppää sisältöön

Tositarinoita, joissa toivo elää

Tositarinoita, joissa toivo elää

26.03.2021

Ihminen on olento, joka kykenee tuottamaan toiselle musertavaa kärsimystä, mutta myös selviämään silloin, kun elämää hallitsee äärimmäinen tuska. Eddie Jakun Maailman onnellisin mies ja Heather Morrisin Tarinoita toivosta ovat kirjoja, jotka kertovat ainutlaatuisia tarinoita toivon voitosta ja kuuntelemisen taidosta.

Kevään kirjauutuuksissa toivoa ammennetaan yllättävästä paikasta. Teoksissa käsitellään onnellisuutta, kiitollisuutta ja kuuntelua.

Teksti Elisa Salama  Kuva Outi Neuvonen

Auschwitzin keskitysleirin tapahtumien varjo ulottuu nykypäivään yhä, vaikka toisesta maailmansodasta on kulunut jo yli 70 vuotta. Parhaillaan eletään uutta holokaustikirjallisuuden tulemista, joka alkoi australialaisen Heather Morrisin kirjasta Auschwitzin tatuoija. Uusista, tätä aihetta käsittelevistä kirjoista erottuu toivon sävyjä.

Kauas pois Saksasta

Maatessaan Auschwitzissa lankkupedillä kymmenen muun vangin kanssa saksalainen Eddie Jaku ei uskonut selviävänsä edes tulevasta kylmästä yöstä. Hän päätti, että mikäli hän jäisi henkiin, hän eläisi jokaisen tulevan päivän täysillä.

Kuin ihmeen kaupalla Jaku kuitenkin selvisi keskitysleiriltä hengissä ja on elänyt jo 100-vuotiaaksi. Nyt Eddie Jakun tarina kerrotaan Maailman onnellisin mies -kirjassa, jossa hän erittelee elämänfilosofiaansa. 

– Elämä on ihanaa, jos on tyytyväinen. Älä katsele aidan toiselle puolelle, Jaku kirjoittaa merkittävimmäksi elämänohjeekseen.

Läpi kirjan Eddie Jakun väsymätön neuvokkuus ja moraali lomittuvat natsien hirmutekojen kanssa. Hän pohtii tarinassaan aiheellisesti sitä, mikä saa ihmisen pettämään toisen ihmisen. Jakun sanoista kuultaa epäusko, mutta toisaalta myös ymmärrys. 

– Sortajat olivat aivan yhtä peloissaan kuin sorretut. Tätä on fasismi: järjestelmä, joka tekee kaikista uhreja, hän kirjoittaa.

Nykyään Jaku asuu Australiassa eikä ole käynyt Saksassa toisen maailmansodan jälkeen.

Toisen maailmansodan juutalaisvainojen aikaan Eddie Jaku onnistui piilottelemaan natsi-Saksan pahamaineisilta SS-joukoilta jonkin aikaa, kunnes joutui lopulta keskitysleirille. Auschwitzin kammottavissa oloissa ystävyys ja niukkuudesta jakaminen loivat toivoa. 

– Ystävyyden ja kiitollisuuden hetket olivat selviämisen edellytys tuossa Hitlerin luomassa epäinhimillisessä paikassa. Ilman ystävyyttä ihminen on eksyksissä, hän kirjoittaa.

Toivon, ystävyyden ja perheen merkityksestä puhuminen on Jakulle tärkeää. Ennen keskitysleirille joutumista hän menetti suuren osan sukulaisistaan – myös omat vanhempansa. Vuonna 2019, 99 vuoden iässä, hän puhui TED Talk -ohjelmassa kokemuksistaan. 

– Kun he kuulevat kärsimyksistämme, he perivät toivomme.

Täysin ilman kostonhimoa Jaku ei kuitenkaan ole elänyt. 

– Paras kosto, ja ainoa josta olen kiinnostunut, on olla maailman onnellisin mies, hän kertoo.

PARAS KOSTO, ja ainoa josta olen kiinnostunut, on olla maailman onnellisin mies.

Ei tarinaa ilman kuuntelua

Heather Morrisin hittikirja Auschwitzin tatuoija on koskettanut ihmisiä ympäri maailman. Kirjaa ja sen jatko-osaa Cilkan tarina on myyty yli seitsemän miljoonaa kappaletta. Kirjailija Morris itse kokee, että kirjojen menestyksen takana on kuuntelemisen taito. 

– Isoisäni opetti minulle, miten kuunnellaan, Morris kertoo. 

Tuoreessa Tarinoita toivosta -kirjassaan Morris kertoo omasta matkastaan kirjailijaksi sekä siitä, kuinka oppi kuuntelemaan toisia.

Morris käy teoksessaan tarkkanäköisesti läpi eri-ikäisten ja eri elämäntilanteessa olevien ihmisten kuuntelemista. Hän kannustaa kaikkia harjoittamaan kuuntelemisen taitoa selkein vinkein. 

– Vain kuullessamme toisen ihmisen tarinan aidosti pystymme suhtautumaan häneen empaattisesti. Kuulemasi tarinat muuttavat sinua – ja parempaan suuntaan.

Morris kertoo kirjassaan tapaamisestaan Auschwitzin tatuoijan eli Lale Sokolovin kanssa. Hän ymmärsi heti ensitapaamisella Lalen tarinan poikkeuksellisuuden. 

– Lalen kanssa tärkeintä oli kuunteleminen; keskeyttäminen ei tullut kuuloonkaan.

Sokolov todisti Josef Mengelen hirmutekoja keskitysleirillä ja tuskalliset muistot vaivasivat häntä kuolemaansa saakka. 

– Lalen kuunteleminen ei ollut pelkkää sanojen kuulemista. Usein tärkeää oli se, mitä hän jätti sanomatta, Morris kertoo kirjassaan. 

Näistä hiljaisuuksista Morris löysi kimmokkeen Cilkan tarinaan, joka oli Sokoloville ajoittain liian tuskallinen jakaa.

Auschwitzin tatuoijan menestys sai Heather Morrisin ymmärtämään, että kuuntelemalla voi muuttaa maailmaa. 

Sana toivo erottuu Heather Morrisin saamasta palautteesta erityisen selvästi. 

– Tarinat ovat viimeinen asia, mikä meissä kuolee, hän sanoo.

 

Artikkelissa käytetyt sitaatit:

Eddie Jaku: Maailman onnellisin mies 

Heather Morris: Tarinoita toivosta

Haku