Tilaa orkesterin omalle persoonalliselle äänelle

Vaasan kaupunginorkesteri ryhtyi muutama vuosi sitten etsimään uusia näkökulmia siihen, millaiselta klassinen musiikki kuulostaa. Yleisölle muutos näkyy ohjelmistovalintoina, jotka haastavat alalle pinttyneitä sisäisiä käytäntöjä ja tuovat musiikkia sekä sen tekijöitä esiin entistä moniarvoisemmin.

TEKSTI hanna perkkiö | kuva sami pulkkinen

Vaasan kaupunginorkesteri on viime vuosina lähtenyt luomaan nahkaansa ja uudistamaan osaltaan kuvaa koko orkesteri-instituutiosta. Intendentti Mia Huhta korostaa uudistumisen olevan elinehto, jotta orkesteri voi täyttää tehtävänsä tässä ajassa.

– Orkesterin tulee olla aidosti vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Meidän on kyseenalaistettava valintojamme suhteessa tämän hetken yhteiskuntaan.

Yksi tapa uudistua on haastaa ihmisten kuuntelutottumuksia. Vaasan kaupunginorkesteri on ensimmäisenä kaupunginorkesterina Pohjois-Euroopassa hankkinut jousisoittajilleen 1790-luvun mallien pohjalta valmistetut klassiset jouset. Puhallinsoittajien riveissä taas soivat luonnontorvet, barokkitrumpetit ja puuhuilut.

– Kun aloitin Vaasassa helmikuussa 2020, halusin kohdentaa huomion siihen innostukseen, joka oli jo orkesterissa olemassa. Kipinä oli syttynyt käyrätorvensoittajissa, joten tästä suuri kiitos heille, Huhta sanoo.

Kun modernien soitinten tuttu sointi vaihtuu toiseen, se muuttaa koko orkesterin kuulokuvaa ja tuo musiikkiin uusia sävyjä. Esimerkiksi Beethovenin teokset saadaan soimaan tavalla, joka ei ole ollut mahdollista pelkästään tämän ajan soittimilla. Orkesteri tekee siis eräänlaisen paluun juurille.

– Ajatuksena on, että tietyn ajanjakson musiikista saataisiin kaikki irti. Uskon, että myös yleisö kuulee ja tuntee eron, ylikapellimestari Tomas Djupsjöbacka sanoo.

Perinteisiä raameja venytetään tietoisesti

Vaasan kaupunginorkesteri haastaa myös alan sisäisiä käytäntöjä. Merkittävä tietoinen päätös on ollut antaa tilaa säveltäjille, joiden teokset eivät ole päässeet konserttilavoille. Viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana orkesterin ohjelmistossa on ollut jo yli kaksikymmentä eri naissäveltäjää. Sitä ennen osuus oli hyvin pieni.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö naiset olisi kautta vuosikymmenten ja -satojen säveltäneet ja johtaneet orkestereita. Kyse on valinnoista, joilla perinteisesti on raamitettu orkesterien ohjelmistoja ja kirjoitettu musiikin virallista historiaa. Suomessa eläneiden säveltäjänaisten joukko on laaja ja samaan aikaan yhä tuntematon.

– On merkittävä strateginen muutos, että yleisölle tarjotaan tilaisuus päästä kosketuksiin heidän musiikkinsa kanssa. Koen, että olemme todella ajankohtaisen asian ytimessä. Ja tällä tiellä olemme vasta alussa. Kysymyshän ei ole vain sukupuolesta, vaan laajemminkin ihmisyydestä ja sen ilmentämisen eri tavoista, Huhta toteaa. 

Uusia konserttikokemuksia voidaan tarjota myös viemällä tuttu sisältö uusiin paikkoihin konserttisalin ulkopuolelle. Orkesterit luovat nykyään uudenlaisia työmuotoja, joilla madalletaan kynnystä tulla musiikin äärelle. Näin tehdään myös Vaasassa, jossa kaupunginorkesteria on kuultu vaikkapa uimahallin kynttiläuinnissa, Strömsön huvilan pihalla tai striimattuna kirkkopuistossa. 

Silti klassisen musiikin konserttien perusta on edelleen se, että ihmisille tarjotaan mahdollisuus keskittyä kuuntelemaan. Olennaista on juuri kuunteleminen ja kokeminen – kaikkea ei tarvitse aina ymmärtää.

Klassinen musiikki voi olla jopa satoja vuosia vanhaa, mutta silti se pystyy puhuttelemaan ihmisiä edelleen myös nykypäivänä. Kun Djupsjöbacka aloitti ylikapellimestarina kaksi vuotta sitten, hän kertoi haluavansa ravistella mielikuvia klassisen musiikin konserteista.

– Kaiken perusta on se, että taidetta ja kulttuuria tarvitaan aina. Ihmisten tarve sen kokemiseen ei katoa, mutta tekeminen voi muuttaa muotoaan. Kaupunginorkesterin kaltainen organisaatio mahdollistaa pitkäjänteisen uudistamisen. 

Äänen voima on ihmeellinen. Kun se murtaa hiljaisuuden, se saa useimmissa meistä aikaan reaktion – oli tuo ääni vaikka vain linnun viserrys tai yksi ainoa hiljainen sävel. Mitä tapahtuukaan, kun hiljaisuuden murtaa kokonainen orkesteri?

– Kun konsertissa iso joukko soittajia tekee samaa asiaa ja jakaa sen yleisön kanssa, kokemus on samaan aikaan yhteisöllinen ja hyvin henkilökohtainen. Se voi tarjota ihmiselle mahdollisuuden kuulla omia tunteitaan, mikä nykyään on harvassa paikassa mahdollista, Djupsjöbacka toteaa