Sisäoppilaitos kasvattaa hyviä tyyppejä

Pälkäneellä Aitoon kylässä sijaitsee Anna Tapion koulu – yläkoulu ja sisäoppilaitos, jossa 7–9-luokkalaiset asuvat yhdessä kavereidensa kanssa välittävien aikuisten siipien suojassa. 

^{TEKSTI | MARJAANA TUNTURI   KUVA | EINO ANSIO}

Yhdeksäsluokkalainen Cristian Tissari da Costa aloittaa koulupäivänsä kävelemällä pihan poikki asuntolasta koululle. Saman matkan kulkevat muutkin Anna Tapion koulun oppilaat, reilut parisataa 70 eri kunnasta tulevaa nuorta. 

Cristian muistelee, miten hän seitsemäsluokkalaisena jännitti ja ikävöi kotiin. Murheet taittuivat viikossa, kun yhteisö otti hänet avoimesti vastaan ja löytyi liuta uusia kavereita. 

– Täällä on kaikki ihan tosi siistiä. Asuntolassa asuminen ja illat kavereiden kanssa on tietysti ihan parasta. Opettajat on myös tosi mukavia ja haluaa aina meidän parasta. On matala kynnys kysyä apua. Kun oltiin seiskalla, mamma, meidän asuntolaohjaaja, piti meitä melkein kädestä kiinni. Pikkuhiljaa opittiin olemaan ja huolehtimaan omista asioista, Tissari da Costa kertoo.

Nuoret asuvat asuntolassa kahden hengen huoneissa. Koulua käydään kuten muuallakin, mutta koulun jälkeen jatketaan kaveriporukalla, tehdään läksyjä, ollaan ulkona ja harrastetaan niin koulun kerhoissa että muuallakin. Tietysti siivotaankin ja pestään omat pyykit, ja siihen myös opetetaan.

Pää, kädet ja sydän

Koska Suomessa ei tunneta sisäoppilaitoskulttuuria, Anna Tapion kouluun liitetään joskus erikoisia mielikuvia. Koulun rehtori Tuula Lahti kertoo, että ihmiset saattavat kysyä, miten tällaiseen paikkaan joudutaan. 

– Eihän tänne jouduta vaan haetaan ja päästään. Usein kysytään myös uskonnollisesta tai poliittisesta taustasta. Sellaisia meillä ei ole, Lahti kertoo.

Lahti jatkaa, ettei Anna Tapio kuitenkaan ole mikään perusmallin koulu, vaan metsätilalla maaseudulla oleva moderni, yksityinen koulu, jossa saa korkealuokkaista opetusta. 

Koulun vuonna 1940 perustanut Anna Tapio halusi tarjota lapsille laadukkaan opetuksen lisäksi sydämen sivistystä, yhteisöllisyyttä ja kädentaitoja. Lahti jakaa Anna Tapion arvot. Lämpimässä yhteisössä kasvaa toiset huomioon ottavia nuoria, jotka tervehtivät vastaantulijaa, eivätkä tiedä, mitä on uusavuttomuus. 

– Kavereiden lisäksi nuorella on täällä aina aikuinen läsnä, päivisin opettajat ja koulumestari, iltaisin asuntolaohjaajat ja iltakuraattori. Myös vanhemmat ovat mukana kasvatustyössä. Mikä sen parempi kasvualusta herkässä iässä olevalle nuorelle, Lahti toteaa.

Aikuinen aina paikalla 

Tissari da Costa kertoo nauraen, miten muualla asuvat kaverit kyselevät, onko se joku kirkkokoulu. Ei ole. Anna Tapioon tullaan usein siksi, että saa viettää hauskaa aikaa kavereiden kanssa. 

– Tulin tänne yksin, mutta sain heti kavereita. Huonekaverini tuli kaverinsa kanssa, mutta eivät he ole kahdestaan vaan kaveriporukka laajenee, hän avaa. 

Asuntolaohjaaja, kasvatustieteiden maisteri Pete Andelin saa olla mukana näiden nuorten elämässä. Hänen työpäivänsä alkaa, kun koulupäivä päättyy. Työhön kuuluu nuorten kanssa oleminen ja heistä huolehtiminen. Joku saattaa soittaa, että avain on unohtunut, toinen puolestaan kaipaa juttukaveria. 

– Tärkein työvälineeni on keskustelu. Murrosiän kuohuissa joku muu aikuinen kuin oma äiti tai isä on usein nuorelle luontevampi juttukaveri ja aikuisen malli. Nuoret puhuvat meille assuille paljon.

Seitsemän vuoden aikana Andelin on nähnyt koko kirjon Suomen nuoria, ja jokaisesta on jäänyt hyvä muisto. Andelin uskoo, että yhdessä eläminen kasvattaa hyviä tyyppejä. 

Ennen työvuoronsa päättymistä Andelin kiertää katsomassa, että jokainen nuori on huoneessaan.

– Siinä vielä kysäisen, että kaikki on hyvin. Jos yöllä tulee jotakin, nuori voi soittaa yövalvojalle ja aamulla vastuun ottaa koulumestari.

Viikonlopuksi kotiin

Kavereiden kanssa vietetyn viikon jälkeen nuoret hajaantuvat viikonlopuksi ympäri Suomen. Cristian Tissari da Costa matkustaa ensin Tampereelle koulun bussilla ja jatkaa sieltä junalla Turkuun. 

– Viikot ovat täällä tiiviitä. Matka kotiin on hyvä hetki rauhoittua. Joskus teen kouluhommia, joskus katselen sarjaa puhelimelta. 

Rehtori Lahti kutsuu rohkeasti tutustumaan kouluun. Koulumaksukaan ei ole valtaosalle perheistä ongelma, 150 euroa kuussa kuluu helposti pelkkään nuoren ruokaan. 

Takaisin omaan lähikouluunkin pääsee aina, mutta harva Anna Tapioon kerran tullut lähtee. Ennemmin käy niin kuin Cristianille: kavereiden lisäksi kesälomalla tuli ikävä mammaa!