Parempaa tulevaisuutta rakentamassa

Olen unelmatyössäni, saan olla äiti ja oma itseni. Näin sanoo Aila Rönnqvist, joka aloitti sijaislasten perhehoitajana 1990-luvun alussa. Neljän biologisen lapsen äiti on toiminut vuosien mittaan sijaisäitinä 14 lapselle ja nuorelle. Parhaillaan hänen kodissaan, vanhassa maalaistalossa, asustaa neljä sijoitettua nuorta.

– Tästä työstä on tullut elämäntapa. On niin mielenkiintoista ja merkityksellistä olla mukana lasten ja nuorten elämässä ja luoda heille hyvää tulevaisuutta, hän kertoo.

Rönnqvistin tukena ja ohjaajana toimii Perhehoitokumppanit Suomessa Oy eli PKS. Se muodostaa Neljä Astetta Oy:n ja Avosylin Asumispalvelut Oy:n kanssa Avosylin yhtymän, joka tarjoaa ympäri Suomen lastensuojeluun liittyviä avo-, sijais- ja jälkihuollon palveluja kunnallisen sosiaalityön tueksi. 

Suomalainen lastensuojelu on kehittynyt paljon Rönnqvistin uran aikana. Alkuvuosina hän koki tekevänsä työtään pitkälti yksin, mutta nyt häntä auttaa moniammatillinen verkosto. Hän saa tukea muun muassa sosiaalityöntekijöiltä ja työnohjauksesta sekä sijaisperhetoimintaan valmentavan Pride-koulutuksen opeista, jotka antavat eväitä sijaislasten ja -nuorten elämäntilanteen ymmärtämiseen ja heidän tukemiseensa.  

Sitoutuneet pärjäävät

Sijaisperheenä toimiminen vaatii Rönnqvistin mukaan sitoutumista ja yhteistyötaitoja. Sijaisvanhempi on tekemisissä paitsi viranomaisten myös lasten ja nuorten vanhempien kanssa, ja kaikkien kanssa on tultava toimeen. On myös ymmärrettävä erilaisuutta; jokainen lapsi ja nuori on oma persoonansa, jota ei voi tai saa muuttaa. Omasta jaksamisesta on muistettava pitää huolta. 

– Minä otan itselleni joka päivä vähän omaa aikaa, tavallisesti iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tykkään lukea ja liikkua.

Konkari on selvästi sinut itsensä ja työnsä kanssa. Rönnqvist kertoo, että jokainen hänen siipiensä alla varttunut on löytänyt tiensä työelämään. Siitä voi olla ylpeä. Hän tietää, mitä hänen suojateilleen kuuluu sen jälkeenkin, kun he ovat lentäneet pesästä.   

Sinnikkäästi kohti toivoa

Työntekijöiden jaksaminen on avaintekijä lastensuojelun onnistumisessa, toteaa Toni Sipiläinen. Hän työskentelee avopalvelujohtajana Avosylin yhtymän avopalveluja tarjoavassa Neljä Astetta Oy:ssä, joka tekee töitä lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kanssa, jotta lapsia ei tarvitsisi sijoittaa kodin ulkopuolelle.

Mitä paremmin työntekijät voivat niin perheissä kuin laitoksissa, sitä paremmin voivat myös lapset ja nuoret – sekä heidän perheensä. Avosylin yhtymän ponnistelut ovat tuottaneet tuloksia. Sipiläinen kertoo, että yhtymän piiriin tulleet tapaukset ovat päättyneet valtaosin hyvin. 

Työn kivijalka on sinnikkyys. Lasta, nuorta tai perhettä ei jätetä yksin. Heitä kuunnellaan. 

– Tärkeää on luoda toivoa tulevaisuuteen. Usein kun alkaa mennä huonosti, vettä tulee niskaan joka suunnasta. Lapsi hätääntyy ja perhe hätääntyy, syntyy epäonnistumisten kehä. Me vaikutamme tilanteeseen muun muassa luomalla korjaavia kokemuksia. Se tapahtuu luomalla positiivisia muistoja, jotka ohjaavat tekemistä uuteen suuntaan. 

Tällä aivotutkimukseen perustuvalla PersonBrain™-työmenetelmällä on tutkijoiden mukaan hyvin vahva vaikutus tekemiseen. Jokainen tarvitsee onnistumisia. 

– Mutta jotta lapsen ja nuoren kehitys jatkuisi, on läheisverkoston aktivoiduttava, Sipiläinen avaa.

Luotettava, kuunteleva aikuinen voi pelastaa mahdottomalta näyttävästä tilanteesta. Sipiläinen kertoo nuoresta naisesta, joka ajautui vakavaan kriisiin, mutta selvisi erosta, päihteistä, abortista ja itsemurhayrityksestä kerrottuaan tilanteestaan luottohenkilölleen, joka käynnisti avun hakemisen.

Aila Rönnqvist on eittämättä toiminut monen lapsen ja nuoren luotettuna. Sijaisäitiys on tuonut merkityksellisyyttä paitsi hänen, myös oman jälkikasvun elämään. 

– Nyt oma poika on käynyt perheensä kanssa Pride-koulutuksen. He haluavat jatkaa samaa työtä.