Otaniemen kampus seisoo seitsemän kukkulan päällä

TEKSTI maria paldanius | kuva leena ylä-lyly

OTANIEMEN KAMPUSALUE on suomalaisen arkkitehtuurin helmi. Kampuksen kehityshistorian voidaan katsoa alkaneen vuodesta 1949, jolloin valtio järjesti kilpailun tutkimus- ja opetusrakennusten suunnittelusta. Kilpailun voitti Alvar Aalto. Opetustoimintaa alueella oli ollut jo vuodesta 1862, jolloin Anna Sinebrychoff perusti Otaniemeen köyhien koulun.

– Aalto itse on kertonut, kuinka sekä Rooma että Otaniemi on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Häntä inspiroi antiikin rakentaminen, mikä näkyy Otaniemessä niin atrium-pihoissa kuin maisemasuhteessakin. TKK:n päärakennuksen kukkulaa Aalto vertasi Ateenan Akropoliin, kertoo Aalto-yliopiston arkkitehtuurin suunnittelumenetelmien professori Antti Ahlava.

A. Aallon arkkitehtitoimisto suunnitteli alueelle muun muassa yliopiston päärakennuksen, kirjaston ja ostoskeskuksen. Tämä oli aikansa korkeatasoisinta kampusarkkitehtuuria, jota Aalto-yliopisto on peruskorjannut. Kandidaattikeskus on kampuksen monumentaalisin Aallon toimiston käsialaa oleva rakennus. Sen kohokohta on auditorio-osa, johon sisältyy ulkoteatteri.

Arkkitehtuurin laitoksen portaikon lähtökohtana on ollut Michelangelon Laurenziana-kirjaston porras Vatikaanissa. Aalto teki siitä oman, kubistisen versionsa. Kasvillisuuden peittämissä rakennuspinnoissa näkyy 1940-luvun romantismin vaikutus. Otakaari 1:stä on peruskorjauksen myötä tullut yksi Suomen saavutettavimmista rakennuksista. Aalto-yliopistona kampus on täydentynyt – ja Otaniemi on nyt monipuolinen ja uniikki kaupunginosa, jonka kehitystä ohjaavat yliopiston strategia sekä raideyhteydet.

– Tulevaisuudessa kampuksen eri toiminnot ja käyttäjäryhmät sekoittuvat keskenään ja paikka on myös luovien alojen keskus. Rakentamisessa tärkeintä on säilyttää kulttuurihistorialliset arvot, mutta samalla parantaa kestävyyttä ja kävelijän kokemusta, Ahlava summaa.