Oppimiseen satsaaminen on sijoitus tulevaan

Suomi on jäänyt koulutuksen rahoituksessa jälkeen. Nyt ollaan veden- jakajalla, ja tulevalta hallitukselta tarvitaan kipeästi lisäeuroja opetukseen. Opetusalan Ammattijärjestön eli OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto näkee lisärahoituksen sijoituksena oppijoiden ja koko Suomen tulevaisuuteen.
TEKSTI JA KUVAT | JONATAN LAUSTI
Tulevien eduskuntavaalien alla puolueet korostavat puheissaan koulutuksen merkitystä niin oppijoiden kuin koko Suomen tulevaisuudelle. Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murron mielestä puheet eivät enää riitä. Vaalien jälkeen tarvitaan tulevalta hallitukselta myös tekoja, jotta opettajat voivat onnistua työssään ja rakentaa tulevaisuudenkestävää Suomea.
Murto kaipaa päättäjiltä kykyä katsoa kauas ja rohkeutta nähdä koulutus sijoituksena. Tulevan hallituksen pitää arvioida, miltä Suomi ja koulutukseen tänään tehtävät muutokset näyttävät kymmenen vuoden päästä.
– Suomessa ollaan melko yksimielisiä siitä, että tänne tarvitaan esimerkiksi lisää osaavaa työvoimaa ja koulutustason nostoa. Tosiasia kuitenkin on, että nyt Suomi käyttää Pohjoismaista vähiten rahaa koulutukseen. Suomi on Pohjoismaista myös ainoa maa, jonka tutkimus- ja kehittämispanostukset olivat vuonna 2020 merkittävästi matalammat kuin vuonna 2010. Suunnan pitää muuttua. Jo 1990-luvulta alkanut leikkausten tie on kuljettu loppuun, Murto sanoo.
Aikaa opettamiselle
Yksittäiset hokkuspokkustemput tai hankkeet eivät enää riitä, sillä korjattavien asioiden lista on loputtoman pitkä.
Seuraavalla hallituskaudella on ryhdyttävä ratkomaan muun muassa heikentyneitä oppimistuloksia, erityisopetustarpeen kasvua, osaajapulaa, koulutustason laskua sekä eriytymiskehitystä ja nuorten hyvinvointiin liittyviä ongelmia.
– Tärkeintä olisi sopia kaikkien puolueiden kesken siitä, että koulutuksen rahoitus palautetaan pohjoismaiselle tasolle yli hallituskausien ulottuvalla suunnitelmalla. Vain siten saadaan perusasiat kuntoon, Murto kertoo.
Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto
Murto aloitti OAJ:n puheenjohtajana viime toukokuussa. Sen jälkeen hän on kiertänyt eri puolilla Suomea kuunnellen opetushenkilökuntaa.
Kentältä nouseva viesti on selvä: lisärahoitusta tarvitaan, jotta opetuksen arki saadaan sujumaan.
– Koulutusala ei tarvitse nyt suuria muutoksia, vaan aikaa opettamiselle ja yksilön kohtaamiselle. Siis käytännössä lisää opettajia, pienemmät ryhmäkoot sekä toimivan oppimisen tuen, joka jatkuu varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle asti. Tulevaisuudenkestävä Suomi rakennetaan koulutuksella, jossa jokaisella on yhdenvertainen oikeus opetukseen ja oppimiseen, Murto painottaa.
Läpi elämän kantava oppimisketju kuntoon
Suomi oli ennen yksi maailman koulutetuimmista maista. Nyt tilanne on toinen.
Korkeasti koulutettujen osuus ikäluokasta on Suomessa samalla tasolla esimerkiksi Chilen ja Turkin kanssa. Jos Suomi olisi yksi Yhdysvaltojen osavaltioista, kuuluisimme keskimääräistä heikommin koulutettujen osavaltioiden joukkoon. Tämä uhkaa jo Suomen kilpailukykyä. Väkimäärässä Suomi ei pärjää, ja siksi pitäisi satsata osaamiseen.
– Suomeen tarvitaan monenlaista osaamista. Meillä on 160 000 nuorta aikuista, joilta puuttuu kokonaan toisen asteen tutkinto samalla, kun työelämä kaipaa kipeästi esimerkiksi osaavia putkiasentajia, hitsareita, lähihoitajia ja kokkeja. Samalla on selvää, että poliitikkojen haikailemia kansainvälisiä yrityksiä ja investointeja saadaan Suomeen tuomaan työpaikkoja vain, jos koulutustaso palautetaan kohti maailman kärkeä, Murto painottaa.
Ja jotta saadaan lisää korkeasti koulutettuja, tarvitaan lisää aloituspaikkoja yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Aloituspaikkojen lisäys ei kuitenkaan yksin riitä.
– Korkeakoulussakin opiskelija tarvitsee opetusta. Jos lisätään aloituspaikkoja, on silloin lisättävä myös rahoitusta sekä opettajia vähintään samassa suhteessa, Murto muistuttaa.
Olennaista koulutustason nostamiseksi on myös varmistaa, että koko ikäluokka saa edellytykset onnistua korkeakouluopinnoissa.
– Koko oppimisen ketjun varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle pitää olla kunnossa. Poliitikoilta tämä vaatii sen varmistamista, että lainsäädäntö ja rahoitustaso ovat kunnossa. Niiden avulla mahdollistetaan se, että jokainen voi oppia perustaidot varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa sekä saada lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta riittävän osaamisen hakeutua korkea-asteelle, Murto toteaa.
Tolkkua ryhmäkokoihin
Mitä tulevalta hallitukselta sitten kaivataan? Etenkin rauhaa opettaa ja oppia. Niitä saadaan lisäämällä koulutuksen rahoitusta ja täsmentämällä lainsäädäntöä, jotta esimerkiksi ryhmäkokoihin saadaan tolkkua ja oppimisen tuki saadaan toimivaksi.
– Opettajat haluavat tukea yksilöllisesti jokaisen oppimista, ja heillä on siihen koulutus ja osaaminen. Nykyisillä resursseilla ja lainsäädännöllä se ei kuitenkaan ole mahdollista. Tarvitaan rahoituksen vahvistamista sekä lainsäädäntöä, jolla varmistetaan, että rahat myös menevät siihen, mihin ne on tarkoitettu.
Opetusryhmät koostuvat hyvin erilaisista oppijoista. Osa on luonnostaan lahjakkaita monella eri osa-alueella, osalla taas on oppimisvaikeuksia tai haasteita vuorovaikutustaidoissa. Lisäksi ryhmässä voi olla kielitaidottomuutta, itsetuhoisuutta tai masentuneisuutta.
OAJ on ehdottanut ratkaisumalliksi opettajamitoitusta, joka turvaisi jokaiseen kouluun saman määrän opettajia, erityisopettajia ja opinto-ohjaajia suhteessa oppilasmäärään.
– Kun ryhmä on liian suuri ja heterogeeninen, päivät ovat usein pelkkää suoriutumista seuraavaan. Se kuormittaa todella paljon opettajia ja heikentää oppimisen edellytyksiä. Jos opettajalta menee vaikka puolet oppitunnista yhden paljon tukea tarvitsevan oppijan huomioimiseen, on se väistämättä pois muiden oppimisen tukemiselta.

Tuki on oppijan oikeus
Julkisuudessa on viime kuukausina puhuttu paljon lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Myös pahoinvointia ja syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä sillä, että opettajilla olisi aikaa kohdata jokainen oppija yksilöllisesti.
– Yksi keskeisin viesti jäseniltämme on ehdottomasti se, että oppimisen tuki on korjattava. Tulevan hallituksen pitäisikin kiireellisesti tarttua toimeen heti kautensa alussa. Tuen korjaaminen varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle on edellytys sille, että oppivelvollisuuden laajentamisen tavoitteet voivat toteutua ja oppimistulokset ja koulutustaso nousta, Murto sanoo.
Tuen pitää myös toteutua jatkossa koko Suomessa koulusta tai oppilaitoksesta riippumatta – kyse on lapsen oikeudesta. Tämä edellyttää täsmällistä ja selkeää lainsäädäntöä.
– Nykyisellään tuen tarve tunnistetaan, mutta se jää suurelta osin saamatta. Monia opettajia turhauttaa, että aikaa kyllä menee esimerkiksi tukeen liittyvään byrokratiaan, mutta rahan ja toimivien lakipykälien puuttuessa tuki ei siirry paperilta oppilaalle asti.
Nykyisessä mallissa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa saatava tuki on kuntakohtaisesti määriteltyjen resurssien varassa. Toisella asteella eli lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa lakiin ei olla edes säädetty opiskelijoiden oikeudesta esimerkiksi tukiopetukseen.
– Kun laissa määritellään selvästi, missä tilanteissa ja millaiseen tukeen oppijoilla on oikeus, ja annetaan resurssit tuen toteuttamiseen, varmistetaan oppiminen ja siirtyminen toiselta asteelta korkeakouluopintoihin ja työelämään sekä ennaltaehkäistään syrjäytymistä.
Suunta täytyy siis kääntää, jos päättäjät haluavat rakentaa tulevaisuudenkestävää Suomea.
– Nyt pitää katsoa sinne kymmenen vuoden päähän. Suomi voi hyvin vain, jos opettajilla ja alan esihenkilöillä on tänään edellytykset onnistua työssään ja tukea kaikenikäisten oppimista, Murto korostaa.

ANSSI MANNINEN
Päiväkodinjohtaja
VASTAAN kolmesta päiväkodista, joissa on yhteensä noin 30 työntekijää ja 150 lasta.
Alalle tarvitaan lisää opettajia, joilla on pedagoginen osaaminen. Sillä tuetaan lasten kasvua, kehitystä ja osaamista. Tarvitaan myös erityisopettajia tunnistamaan lasten tuen tarve ja vastaamaan siihen. Molemmat vaativat yliopistotutkinnon. Nykyinen yliopistojen sisäänottomäärä ei riitä vastaamaan varhaiskasvatuksen tarpeeseen opettajien määrästä.
Päiväkodissa tuki on usein konkreettista, joten se vaatii erityisopettajaa ja tarvittaessa
avustajaa lapselle. Tätä varten olisi tärkeää ymmärtää tuen saaminen lapsen oikeudeksi, ei tulkinnanvaraiseksi resurssikysymykseksi.
Kaikki lähtee perustuksista. Jos perustyö tehdään hyvin varhaiskasvatuksessa, lasten todennäköisyys kehittyä osaaviksi tulevaisuuden työntekijöiksi ja kansalaisiksi kasvaa.
NIINA AHO
Ammatillinen opettaja Stadin ammatti- ja aikuisopistossa
MIELESTÄNI henkilökuntaa pitäisi lisätä ja opetusvälineistöön tulisi panostaa. Näin opetuksen laatu parantuisi. Tämä lisäisi myös alan vetovoimaisuutta ja toisi lisää osaajia alalle.
Tuen tarpeet liittyvät vahvasti opettajapulaan. Opinto-ohjaajilla on olennainen rooli nuorten ohjaamisessa ja erityisopettajilla nuorten itseohjautuvuuden tukemisessa. S2-opettajia tarvitaan tarjoamaan suomen kielen vahvistamista maahanmuuttajataustaisille nuorille osana kotouttamistyötä. Tämä vaatii resursseja, mutta myös yhtenäisen linjauksen, jolla tuen järjestämistä säädeltäisiin ja valvottaisiin paremmin. Nyt koulutuksen järjestäjällä on paljon valtaa ja toteutuksissa on merkittäviä eroavaisuuksia.
Opettajien lisääminen tukisi myös ryhmän hajauttamista ja kohtaamista. Tarkoituksenamme on lisätä työllistyvien määrää. Olisikin tärkeää, että tulevan kauden koulutuspoliittiset linjaukset myös tukisivat tätä tavoitetta.


JOANNA LUKKARILA
Luokanopettaja Kallion ala-asteella
OPETUSRYHMISSÄNI on parhaimmillaan 30 lasta, ja tämä tekee luokasta hälyisen tilan. Opettajalla ei ole mahdollisuuksia kohdata jokaista lasta yksilöllisesti. Se vaikuttaa niin erityiseen kuin tavalliseenkin oppijaan.
Tämä olisi ratkaistavissa panostamalla pienempiin luokkakokoihin ja opettajien oppilasmäärää pienentämällä. Toivonkin, että tulevaisuudessa jokainen oppilas tulee kohdatuksi yksilöllisesti. Sillä voidaan varmistaa yksilöllisen tuen riittävä määrä ja oppimisen sujuvuus. Tätä tukisi myös moniammatillinen kokoonpano, eli että edes osalla tunneista luokassa olisi opettajan lisäksi esimerkiksi erityisopettaja ja ohjaaja. Toinen iso tekijä onkin tuen mahdollistaminen.
Rakenteet on luotu niin, että tukea voidaan järjestää ja on monia keinoja tarjota niitä. Nyt pitäisi taata resurssit tuen toteuttamiselle, sillä moni tukikeino on poistettu säästöjen vuoksi ja siksi mahdoton toteuttaa. Tukikeinoja pitäisi pystyä käyttämään lapsen yksilöllisen tarpeen mukaan ja antaa aikaa opetukseen.