Hyppää sisältöön

Opettaja on tärkeä osa lapsen tarinaa

Opettaja on tärkeä osa lapsen tarinaa

9.03.2023

Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton järjestöpäällikkö Harri Myllynen, puheenjohtaja Anitta Pakanen ja varhaiskasvatuksen ja viestinnän asiantuntija Jaana Lahdenperä-Laine kertovat, että alan houkuttelevuudesta, opettajien hyvinvoinnista ja lasten oppimistuloksista voidaan huolehtia turvaamalla perusrahoitus ja nostamalla opettajien sekä erityisopettajien aloituspaikkoja.

Varhaiskasvatuksen tulevaisuuden kannalta kriittiset ratkaisut opettajapulan selättämiseksi tehdään, kun hallituskausi vaihtuu. Alan asiantuntijat peräänkuuluttavat tutkimustietoon pohjautuvan päätöksenteon merkitystä ja ovat huolissaan poukkoilevan politiikan seurauksista.

TEKSTI | MARI KORHONEN   KUVA | NELLY TULIMÄKI

Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton puheenjohtaja Anitta Pakanen painottaa, että varhaiskasvatuksen laatu saadaan pidettyä lainsäädännön edellyttämällä tasolla vain lisäämällä yliopistotasoisen opettajakoulutuksen aloituspaikkoja.

– Varhaiskasvatus määritellään lakisääteisesti kasvatuksen ja oppimisen kokonaisuudeksi, jonka toteutuksessa painottuvat pedagogiset valmiudet. Varhaiskasvatuksen vaativien tavoitteiden edellyttämät pedagogiset kyvykkyydet kehittyvät opettajakoulutuksessa, eikä lasten etu voi toteutua ilman yliopistokoulutettuja opettajia. Meillä on paljon tuoretta tutkimustietoa siitä, miten paljon lapsen kehityksessä tapahtuu 1–7 vuoden iässä. Tällöin luodaan tärkeät perusvalmiudet luku- ja kirjoitustaidolle sekä matemaattiselle ajattelulle ja kaikelle oppimiselle elämässä, eikä tätä pohjaa luoda ilman koulutettuja opettajia.

Varhaiskasvatuksen pitkäaikainen opettajapula heijastuu sekä suomalaisten lasten oppimistuloksiin että opettajien hyvinvointiin jo nyt, mutta pitkäjänteisellä kehittämisellä suunta on mahdollista kääntää.

– Tilanne on saanut alkunsa jo 90-luvun lopulla, mutta vasta 2013 hallinnon alan muutoksen yhteydessä herättiin opettajakoulutuksen puutteellisiin aloitusmääriin. Askel kohti kestävää muutosta sai alkunsa vuoden 2018 lakiuudistuksesta, kun opettajakoulutukseen lisättiin tuhat aloituspaikkaa. Tämä opettajajoukko alkaa vasta nyt valmistumaan, joten kentällä tulokset näkyvät vasta myöhemmin. Suunta on kuitenkin oikea, ja sitä kohti tulisi kulkea pitkäjänteisesti myös tulevalla hallituskaudella, jotta varhaiskasvatuslaissa määritellyt tavoitteet saavutetaan, Pakanen sanoo.

Opettaja antaa eväät elämän mittaiseen oppimiseen

Opettajapulan ratkaisuksi on esitetty myös varhaiskasvatuksen kelpoisuuksien väljentämistä, mikä tutkittuun tietoon perustuen ei kuitenkaan palvele lasten ja tulevaisuuden Suomen etua.

– Varhaiskasvatus on yksi maailman tärkeimmistä aloista ja korkeasti koulutetut opettajat sen keskeinen voimavara. Ilman heitä varhaiskasvatus muuttuu hoivaamiseksi, joka sekin on tärkeää, muttei edistä oppimistavoitteita. Nyt tehdään tärkeitä päätöksiä siitä, millainen Suomi tuleville sukupolville jätetään. Osaamisvajeen kurominen umpeen edellyttää opettajakoulutuksen aloituspaikkojen voimallista lisäämistä, jotta lasten ajattelun taitoa, tutkimisen halua ja oppimisen iloa edistäviä opettajia riittää vielä vuonna 2040 ja siitäkin eteenpäin.

Varhaiskasvatuksen opettajat mahdollistavat lapsille oppimisen perustan suunnittelemalla lain tavoitteiden mukaista toimintaa ja arvioimalla sen toteutumista päivittäisessä työssä.

Aloituspaikat tulee saada tarvetta vastaavalle tasolle

Varhaiskasvatuksen opettajan työ on jatkuvaa arviointia, lasten yksilöllisten ominaisuuksien havainnointia ja pedagogista selkärankaa vaativaa ohjausta tukien lasten oppimista leikin keinoin. 

– Nämä kyvyt eivät ole luontaisia ominaisuuksia vaan vaativia taitoja, jotka edellyttävät opiskelua. Alle kouluikäiset lapset ovat hyvin heterogeeninen joukko, joiden yksilölliset tarpeet opettajat koulutetaan havaitsemaan. Näin myös mahdolliset oppimisvaikeudet havaitaan varhaisessa vaiheessa ja niihin voidaan reagoida ennaltaehkäisevästi.

Nykyisellään varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteutumisessa on suuria paikkakuntakohtaisia eroja. Lisäksi yhdenvertaisten eväiden saamista opintielle haastaa suomalaislasten muita Pohjoismaita alhaisempi osallistumisaste varhaiskasvatukseen.

Osaltaan tähän on vaikuttanut lasten kehityksen kannalta haasteellinen päätös kotihoidon tuesta. 

– Tutkimustiedon valossa kotihoidon tuki vähentää lasten osallistumista varhaiskasvatustoimintaan, tämä näkyy muun muassa maahanmuuttajalasten kielen oppimisen haasteina. Samoin kotihoidontuen sisaruslisän maksaminen yli kolmevuotiaille sisaruksille pitää lapset pois varhaiskasvatuspalveluiden piiristä, jopa esiopetusikään asti, Pakanen valaisee.

Alan houkuttelevuudesta, opettajien hyvinvoinnista ja suomalaislasten oppimistuloksista voidaan huolehtia turvaamalla perusrahoitus sekä nostamalla varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien aloituspaikat tarvetta vastaavalle tasolle.

– Näin saadaan työn tekemisen edellytykset kuntoon ja luodaan opetus- ja kasvatustyön tekemiselle sen vaatimat reunaehdot. Poukkoileva politiikka nakertaa koko alan arvostusta, eikä meillä ole siihen varaa, Pakanen päättää.

Haku