Moderni monikielisyys ulottuu pitkälle 

Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta on tieteenalarakenteeltaan ja oppiainevalikoimaltaan monipuolisin tiedekunta Suomessa. Sen sisällä tehdään kansallisesti merkittävää ja globaalilla tasolla korkealaatuista tutkimusta taiteiden, kirjallisuuden, historian, filosofian sekä sukupuolen-, kulttuurien- ja kielten tutkimuksen parissa. 

Humanistisen tiedekunnan opiskelija saa valita useiden koulutusohjelmien välillä ja rakentaa omannäköisen pää- ja sivuainekokonaisuuden eri osastojen kurssivalikoimasta 5 800 kanssaopiskelijan seurassa. 

Kielten tutkimuksen osasto kuuluu tiedekunnan monipuolisimpiin, sillä oppilaitoksen liki 60 tieteenalan joukossa on yli 20 maailman kieltä. Helsingin yliopistossa pääsee osaksi pitkää tutkimusperinnettä sekä laadukasta opetusta harvinaisimmissa kielissä, joita ei muissa kotimaan oppilaitoksissa opeteta. 

Miksi kieliä kannattaa opiskella yliopistossa? 

Maailmassa on yli 7 000 kieltä, ja niiden puhujista vain noin 25 prosenttia osaa englantia globaalin pohjoisen ulkopuolella. Ilmastokriisinkin kasvattaman muuttoliikkeen myötä monikielisyys on ajankohtainen ilmiö Suomessa ja Euroopassa, mikä korostaa sen tutkimuksen merkitystä. Kielten diversiteetti on tärkeää, jotta monimuotoinen tapa tarkastella maailmaa säilyy: 

– Kielitaito on kaventunut Suomessa viime vuosikymmenten aikana. Riskinä on samalla maailmankuvan kaventuminen, mikäli jatkossa kyetään toimimaan ainostaan anglosaksisen median ja informaation parissa. Jos kielitaidon puitteissa tarjolla on vain pieni siivu koko spektristä, saadun tiedon kriittinen tarkastelu on vaarassa. Suomalaisen ja anglosaksisen näkökulman ulkopuolelle pääsee opiskelemalla sen ulkopuolisia kieliä, Kazakstanissa Itä-Aasian kielten parissa työskentelevä, alkuvuodesta humanistisen tiedekunnan palvelukseen siirtyvä kielitieteilijä Sami Honkasalo tiivistää. 

Se, minkä määrittelemme marginaaliksi Suomessa, ei ole sitä välttämättä globaalilla tasolla. Honkasalon mukaan esimerkiksi mandariinikiina on toki vähemmistökieli Suomessa, mutta samalla se on maailman puhutuin kieli ja sen vaikutusalue on oletettua laajempi. 

Bangkok on täynnä kiinankielisiä kylttejä, ja merkittäviä kieltä puhuvia yhteisöjä löytyy myös esimerkiksi Kazakstanista ja Mauritiukselta. Tässä valossa Aasian kielten opiskeleminen humanistisessa tiedekunnassa ei ole varattu vain kyseisen maantieteellisen alueen ja sen kielten fiilistelijöille, vaan koulutusohjelma houkuttelee myös laajemmin globaalista vaikuttamisesta kiinnostuneita. 

Niin ikään Iberian niemimaan kieliä eli portugalia, espanjaa, katalaania, galegoa tai baskia opiskelemalla ulottuu Eurooppaa pidemmälle, sillä vaikka kielet ovat taustaltaan eurooppalaisia, suurin osa espanjan ja portugalin puhujista elää maanosan ulkopuolella muun muassa Etelä-Amerikassa. 

Kieli tasa-arvoistaa 

Moderni monikielisyys ei ole kielitieteilijöiden lokeroitunut tutkimuksen kohde, vaan arkipäivän ilmiö kotimaassammekin. Kansainvälisiä osaajia Suomeen houkutellessa on tyypillistä painottaa, että englannilla pärjää mainiosti eikä suomen kieltä tarvitse opetella. Tasa-arvoisten työmarkkinoiden kannalta on hyvä asia, ettei suomen kielen taitoa aina vaadita. On kuitenkin muistettava, että asuinmaansa kieltä osaamattomat kärsivät usein huonommista uramahdollisuuksista sekä kapeammasta media- ja kulttuuritarjonnasta. Myös joihinkin sosiaalisiin yhteisöihin voi olla vaikea päästä kunnolla sisään, mikäli ei osaa kieltä. 

Kenttätyö on vienyt humanistisen tiedekunnan Afrikan tutkimuksen professori Friederike Lüpken muun muassa Etelä-Afrikkaan, Senegaliin, Guineaan ja Maliin, joissa hän tekee tutkimusta kyseisten yhteiskuntien pitkäaikaisesta monikielisyydestä. 

Lüpke muutti kolme vuotta sitten Suomeen ja opetteli kielen. Hän onkin malliesimerkki siitä, ettei suomen kielen oppiminen ole mahdoton tehtävä. Suomenkieliset itse ovat osasyyllisiä oppimisen vaikeuttamiseen vaihtamalla matalalla kynnyksellä englantiin sekä ylläpitämällä puhetta siitä, ettei suomea voi oppia. 

– Monikielisyyden tutkimukseen sisältyy kysymyksiä luokasta ja rodusta sekä siitä, kenellä on oikeus puhua kieltä, kuka kielen omistaa ja millaisia odotuksia eritaustaisiin puhujiin kohdistuu. Englanti on yleensä hyväksytty ja suotavakin kieli monikielisessä asiantuntijayhteisössä, kun taas alemmasta sosioekonomisesta luokasta olevien maahanmuuttajien odotetaan opettelevan suomea. Mikäli kieltä ei opi, sosiaaliset sanktiot ovat tällaisille ryhmille usein ulossulkevia, Lüpke toteaa. 

– Jotta tasa-arvo toteutuu, monikielisyyteen tulisi kannustaa ja puhetapoja siihen liittyen muuttaa. Humanistisen tiedekunnan Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto kantaa kortensa kekoon vastaamalla suomen kielen opettamisesta kansainvälisille tutkijoille ja ulkomaalaisille opiskelijoille Helsingin yliopistossa, tiedekunnan vuorovaikutuslingvistiikan professori Salla Kurhila kertoo. 

Kurhilan mielestä on tehtävä rakenteellisia muutoksia, jotta kaikilla on mahdollisuus oppia suomea maassa ollessaan. Suomen jatkuvan kansainvälistymisen myötä onkin todennäköistä, että opetukseen suuntautuvat suomen kielen opiskelijat päätyvät opettamaan suomea muille kuin äidinkielisille. 

Kytköksissä yhteiskuntaan 

Kielten opiskelu yliopistossa eroaa kieliopinnoista esimerkiksi peruskoulussa tai lukiossa. 

Yliopistossa opinnot ovat monialaisia, sillä kielen lisäksi opitaan myös sitä koskettavasta kulttuurialueesta, kielen käytöstä, kääntämisestä ja monikielisyyteen liittyvistä kysymyksistä. Kielen opiskelu on todellisuudessa hyvin laaja asiakokonaisuus. 

– Vaikka opiskelijat pystyvät opintojen aikana etenemään korkealle tasolle myös alkeista alkavien kielten opiskelussa, humanistisessa tiedekunnassa kielten opiskelu on paljon muutakin kuin kielitaidon kerryttämistä, sanoo humanistisen tiedekunnan iberoromaanisten kielten apulaisprofessori Pekka Posio. 

Posio kertoo, että kielellä luodaan todellisuutta, ja siten tutkimuskysymystä laajentamalla ja syventämällä myös kieliopin tutkimuksella on kytköksiä yhteiskuntaan. Erilaisia kielenkäyttötilanteita esimerkiksi sosiaalisen kontekstin tai diskurssin kautta tarkastelemalla yhteiskunnasta voidaan saada selville merkittäviä asioita. 

Kielen lisäksi opitaan myös sitä koskettavasta kulttuurialueesta.

Posion kommenttia havainnollistaa hänen oma monitieteinen tutkimushankkeensa, jossa tutkitaan sosiolingvistiikan ja sosiaali-psykologian menetelmin sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen ja kielenkäytön erojen yhteyksiä Espanjassa ja Meksikossa tarkastelemalla, miten puhujan tai ympäröivän yhteiskunnan sukupuolikäsitykset ja -normit vaikuttavat tämän tapaan käyttää kieltä. 

Monialainen opiskelu vie monipuolisiin työtehtäviin 

Posion hanke on loistava esimerkki siitä, kuinka kieliä opiskelemalla voi päästä opintojen aikaisten vaihto-ohjelmien lisäksi tekemään myös alaan liittyvää työtä ulkomailla. 

Osa kielten opiskelijoista valmistuu joko opettajan tai kääntäjän ammattiin, moni valmistuu asian-tuntijatehtäviin suuntautuvaksi generalistiksi. Kaikkia heitä yhdistää kielien ja kulttuurien hallitseminen sekä kyky ymmärtää merkityksiä ja ihmisyyden moninaisuutta. Opintojen aikana humanisti oppii alansa substanssitaitoja, ajattelemaan analyyttisesti ja kriittisesti, argumentoimaan vakuuttavasti sekä viestimään selkeästi niin kirjallisesti kuin suullisestikin. 

Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta valmistuva humanisti työllistyy monenlaisiin eri työtehtäviin, joissa tarvitaan menestyksekkäästi nykypäivän monimuotoisessa suomalaisessa yhteiskunnassa viestiviä asiantuntijoita.