Kurkistus paketoitujen unelmien historiaan

Paketin saaminen oli sata vuotta sitten yhtä jännittävää kuin nykyisin. Mitä paketeista aikoinaan kuoriutui, selviää Postimu- seon Paketoidut unelmat -näyttelyssä museokeskus Vapriikissa Tampereella.

TEKSTI liisa joensuu | kuvat eino ansio

Kun entisaikaan tavaraa oli vähänlaisesti saatavilla ja myyntipisteetkin harvassa, postimyyntitilauksen saapuminen oli tapaus ja paketin sisältö arvossaan. Sekä tarvetavarat että unelmien uutuudet saapuivat tilaajille postissa jo 1800-luvun lopulla, kirkastuu kävijälle Paketoidut unelmat -näyttelyssä. Se kuljettaa kävijän etämyynnin alkuajoista tähän päivään ja katsoo myös tulevaan. Näyttely on esillä 17.12. asti. 

– Nostalgisessa ja elämyksellisessä näyttelyssä on valtavasti tietopohjaa ja se avaa aihettaan toiminnallisella tavalla. Vierailija voi eläytyä postimyynnin muistoihin vaikkapa kuvauttamalla itsensä 1970-luvun Anttilan katalogin kannessa tai tekemällä virtuaalisen jakelukierroksen sähkörahtiskootterilla, näyttelypäällikkö Suvi Jalli innostaa.

Käynti Postimuseossa kannattaa toki muutoinkin, sillä museo on aikakone postitoiminnan ja viestinnän historiaan sekä kulttuuriperinnön ymmärtämiseen. Sen kokoelmissa on mittava esine- ja kuva-aineisto sekä kaikki Suomessa julkaistut postimerkit ja paljon erilaisia filateelisia erikoiskokoelmia.

Varmuusvälineitä ja leluja

Suomen ensimmäisen postimyyntiluettelon julkaisi vaasalainen Eino Louhivuori. Hän alkoi myydä postitilauksina muun muassa kelloja, leluja ja tarvekaluja vuonna 1897. Hänen kauttaan saattoi tilata ajan merkkituotteita kuten Sukkela-polkupyöriä ja Tarmo-ompelukoneita.

– Postitse tilattu kello saattoi olla pelkkä koneisto. Asiakkaan tuli itse askarrella sen ympärille kehys esimerkiksi puusta. Postimyynnin nousun aikaa oli 1900-luvun alku. Koska myyntirajoituksia ei ollut, paketeissa saapui tilaajille esimerkiksi aseita, alkoholia, lääkkeitä ja myrkkyjä, Jalli paljastaa. 

Alkuajoista lähtien postimyynnin tilatuimpia tuotteita on ollut kosmetiikka. Myös hyödykkeet, joiden ostaminen omalla pienellä paikkakunnalla olisi vaatinut häveliäisyyttä, oli kätevä tilata postitse. Ehkäisy- eli varmuusvälineet saapuivat anonyymisti pieneenkin pitäjään.

– Näyttelyä edelsi muistitietokeruu, jonka aikana suomalaiset pääsivät kertomaan muistojaan eri aikakausien postimyyntikokemuksista. Muistot veivät vahvasti Anttilan katalogien tarjontaan. Anttilan toiminta alkoi vuonna 1952.

Pakettien sisältöön vaikutti 1960- ja 1970-luvuilla vapaa-ajan lisääntyminen ja nuorisokulttuurin nousu. Kerhomuotoiset yritykset toimittivat jäsenilleen kirjoja, levyjä tai vaikkapa reseptikortteja. Matkaradiot, kasettisoittimet ja muotivaatteet matkasivat odottajilleen. Valokuvausharrastuksen lisääntymiseen tarttui Ilmaisfilmi Oy. Jos filmi lähetettiin kehitettäväksi yritykseen, sai valokuvien lisäksi postissa uuden filmin. Suuriksi toimijoiksi etämyynnissä kasvoivat Anttilan vanavedessä Hobby Hall, Yves Rocher ja Ellos.

Tavaravirta vaatii vastuuta

Nykyisin voidaan puhua jo kokonaisesta verkkokauppaekosysteemistä, Jalli sanoo ja muistuttaa sen varjoista: kun tavaraa voi tilata sähköisesti kohtuulliseen hintaan kaikkialta maailmasta ja kuljetukset ovat nopeita, kuluttajat haalivat tarpeettomiakin tuotteita. Nykyajan tavarataivasta peittävät suuret vastuullisuuskysymysten pilvet. Toisaalta kehitystä on vaikea jarruttaa.

Myös Postimuseo on tehnyt muutosmatkaa. Sen tehtävä on tallentaa postin ja viestinvälityksen kulttuurihistoriaa. Nykyisen digitaalisen maailman viestinnän tallentaminen aiheuttaa kuitenkin  omat haasteensa. 

Postimuseo on luomassa viestinnän, pelin, postin ja digitaalisen elämän valtakunnallista vastuumuseota yhdessä Tampereen historiallisten museoiden, Suomen pelimuseon ja Mediamuseo Rupriikin, kanssa. Myös ne sijaitsevat museokeskus Vapriikissa. Tavoitteena on, että uusi museo aloittaa toimintansa vuonna 2024.