Kun suomalainen lasitaide valloitti koko maailman

Muutama vuosikymmen takaperin todistettiin yhtä suomalaisen muotoiluhistorian kirkkaimmista ajanjaksoista, kun Timo Sarpaneva, Kaj Franck, Tapio Wirkkala ja monet muut suomalaiset muotoilijat saivat kansainvälistä nostetta legendaarisissa Milanon triennaaleissa. Etenkin 1950-luvulla suomalaiset keräsivät triennaaleissa runsaasti palkintoja ja huomiota.

– Lasitaide oli avaamassa tietä kansainvälisyyteen muullekin suomalaiselle muotoilulle, huomauttaa näyttelyamanuenssi Uta Laurén Suomen lasimuseosta.

Riihimäellä sijaitsevan Suomen lasimuseon toukokuussa avautuva kesänäyttely Milanon ihme: suomalaisen muotoilun tie maailman huipulle käsittelee Milanon triennaaleja, niissä mukana olleita suomalaisia taiteilijoita ja palkittuja esineitä.

Moni näyttelyn esineistä on tunnettuja keräilijöiden unelmia kuten Wirkkalan Kantarelli tai Sarpanevan Orkidea. Lasin lisäksi näyttelyssä on esillä myös keramiikka-, tekstiili- ja hopeaesineitä.

Vaikka 1950-luku oli suomalaisen muotoilun kulta-aikaa, näyttely kattaa ajanjakson 1930-luvulta vuoteen 1973, jolloin viimeinen Milanon triennaali järjestettiin. Suomalaiset olivat vahvasti esillä koko triennaalihistorian ajan.

– Suomalaisista lasiesineistä kansainvälisesti tunnetuin on Alvar Aallon suunnittelema Savoy-maljakko eli Aalto-maljakko, jonka Aalto suunnitteli Iittalan muotoilukilpailuun jo 1936. Suomi osallistui triennaaliin jo vuonna 1933, ja silloin mukana oli esimerkiksi paljon Arttu Brummerin esineitä.

Suomen lasimuseon Milanon ihme -näyttely avautuu 7.5. ja on auki 17.10. saakka. Samana päivänä avataan myös museon tuottama Lasitaiteen ikonit ja mestarit –näyttely Iittalan lasimuseossa. Se käsittelee muotoilijoiden ja lasinpuhaltajien yhteistyötä sekä esittelee lasinpuhaltajien ammattitaitoa. Esillä on erityisesti Iittalan ja Karhulan lasitehtailla valmistettuja klassikkoesineitä Aalto-maljakosta ja Helena Tynellin Aurinkopullosta Oiva Toikan lintuihin.

Näyttelyitä ulkomaillakin

Suomen lasimuseo tallentaa lasiin liittyvää historiaa ainutlaatuisen kattavasti. Kahteen kerrokseen levittäytyvä pysyvä näyttely kuvaa lasin ja lasinvalmistuksen historiaa 4000 vuoden ajalta. Pääpaino on suomalaisessa lasissa, mutta myös muun maailman lasi pääsee esiin. Lisäksi museolla on kolme vaihtuvien näyttelyiden tilaa.

Suomen lasimuseon johtaja Hanna Mamia-Walther kertoo, että museo on kansainvälinen toimija. Se vie aktiivisesti näyttelyitä ulkomaille ja pitää siten suomalaisen lasitaiteen lippua korkealla. Näyttelyitä viedään esimerkiksi Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin.

– Esimerkiksi Japanissa ollaan hyvin kiinnostuneita Oiva Toikasta, jonka työt olivat vuonna 2019 kesänäyttelymme aiheena. Tällä hetkellä Toikan elämäntyöstä valmistellaan kiertonäyttelyä vientiin, Mamia-Walther kertoo.

Museo tuo Suomeen myös merkittävien ulkomaisten lasitaiteilijoiden näyttelyitä.

Lasi materiaalina on taas suosittu sisustuselementti, ja suomalaista designlasia taiteesta arkisiin käyttöesineisiin kerätään innokkaasti. Mamia-Walther kertoo, että museolla on iloiten huomattu ajankohtainen lasibuumi, ja uusiin näyttelyihin haetaan ideoita myös sen mukaan, ketkä lasitaiteilijat vaikuttavat kiinnostavan sosiaalisessa mediassa juuri nyt.

– Sisustamisesta kiinnostuneet ovat tärkeää kohderyhmää sekä näyttelyiden että julkaisemiemme kirjojen yleisönä, Laurén sanoo. 

Myös lasimuseon museokaupasta voi löytää kiinnostavia ostoksia nykylasitaiteesta kiinnostuneelle. 

Keräilijät taas ovat kohdanneet toisiaan ja myyjiä vuosikymmenten ajan Suomen lasimuseon ystävien järjestämissä keräilytapahtumissa. Ne ovat suuria ja suosittuja tapahtumia, joita järjestetään vuosittain tammikuussa ja kesäkuussa.

– Moni keräilijä tulee tapahtumaan hakemaan jotain täsmätuotetta kuten tietyn väristä esinettä. Löytämisen mahdollisuudet ovat hyvät, koska myyjiä on niin valtavasti, Mamia-Walther kertoo.