Konsultointia hypen jälkeen

High Information Systems pyrkii tarjoamaan aina asiakkaalleen arkkitehtuuriltaan parhaan ratkaisun. 

Voi Watson-parka. IBM:n vuodesta 2007 asti kehittämän tekoälyn kultapojan piti mullistaa teollisuuksia ja viedä mahdollisuuteen tarttuvia yrityksiä kohti suurten tulovirtojen luvattua maata.

Koneoppimista ja tekoälyä koskevan hypen myötä Watsonin nimeä alettiin liittää kaikkeen henkilöstöjohtamisesta asiakkuudenhallintaan. Samalla tekoäly-termi venyi kuin varkain vesittäen sen todellisen määritelmän.

– Nykyään sovelluksista puhutaan tekoälynä, vaikka ne olisivat vain koneoppimisen avulla paranneltuja versioita, toteaa High Information Systemsin Sami Porokka.

Tiedonhallintajärjestelmiin ja analytiikkaratkaisuihin erikoistuneen verkoston perustajan mielestä uusien teknologioiden suitsutuksessa ei sinänsä ole mitään vikaa.

– Ongelma on jargon, jolla sekoitetaan tilaajan päätä. Puheesta voi seurata konsulttien käynnistämiä pitkiä prosesseja, jotka ovat turhia.

Kysyntää läpinäkyvyydelle

Porokka perusti High Information Systemsin vuonna 2013 nähtyään, miten IT-alan katteeton pöhinä kasvatti usein konsulttien palkkioita asiakkaan liikevoiton sijaan.

High Information Systemsin verkostoon kuuluu datahallinnan globaalin kentän tuntevia asiantuntijoita, kuten Matt Casters, Michael Strombreaker, Steve Sarsfield sekä Chris Selland.

Kaikkia tekijöitä yhdistää asenne, jossa kädet laitetaan digisaveen tuntihinnoitellun käsitemyllyn pyörittämisen sijaan.

Porokan kokemuksen mukaan IT-talot puhuivat useista teknologioista todellisen tilanteen ollessa kuitenkin hyvin staattinen.

– Lopulta asiakkaalle tarjotaan samaa vanhaa portfoliota. Lähinnä siellä vilisivät nimet kuten IBM, Microsoft ja Oracle, Porokka listaa.

– Eräskin konsulttitalo totesi joka projektin alussa olevan avoin eri teknologioita koskeville ratkaisuille. Käytännössä yrityksen tarjonta oli kuitenkin Microsoftin monopoli.

Big datan eli suurten tietomäärien valjastamisen tuomat edut ovat kiistattomat. Käsitteen valtavirtaan nousun myötä myös tyhjä puhe ja poskettomaksi paisuva kuukausilaskutus kasvoi kasvamistaan.

– Tämä ei ole kenenkään yksittäisen toimijan vika. Kyseessä on IT-alan sisäinen logiikka, jossa iso tarkoittaa turvallista, Porokka toteaa.

Onneksi asiat ovat kuitenkin muuttumassa kohti parempaa.

Kun halpa on kallista

Kun projektin venyminen on laskuttajan etu, voidaan puhua jo moraalihasardista. Ajoittain projektin koko onkin konsulttiyritykselle itseisarvo: mitä enemmän osia, sitä enemmän huollettavaa ja laskutettavaa.

Kun tulevaisuudessa käytännössä jokainen yritys on ohjelmistoyritys, riittää lisäarvoa tuottavaa tekemistä kyllä joka konsultille. Ala kuitenkin kaipaisi niin sanotusti tyhjien ottamista pois prosesseistaan. Jos ei muuten, niin tilanteen säännöllisen kartoituksen ja projektiin liittyvän itsereflektion kautta.

IT-projektin lähtötilanteessa pelkkä kustannuksien tuijotus ei ratkaise ostamisen ydinongelmaa. Suomessa matala kustannustaso on jo valmiiksi arvioitu tärkeäksi tekijäksi esimerkiksi julkisissa kilpailutuksissa. Halvimmalta vaikuttanut vaihtoehto voi kuitenkin todellisuudessa osoittautua kalliiksi – ja kallis ei ole välttämättä hyvä. Projektin käynnistyttyä jatkuva laskutus jatkuu eikä valmista tule. Pelkästään projektin aloittamiseen voi mennä helposti kuusi kuukautta.

High Information Systems ei ole silti vajoamassa negatiivisuuteen haasteiden edessä. He tarjoavat ongelmaan lääkkeeksi läpinäkyvää kommunikaatiota.

Matt Casters nyökyttelee vieressä tasaiseen tahtiin.

– Painotan asiakaslähtöisyyttä, mutta sekin sana on kokenut inflaation, datavarastoinnin konkarina tunnettu Casters naurahtaa.

Hän selittää, miten konsultin tavoitteen tulisi olla informaatioarkkitehtuurin tehostaminen sekä prosessin halpeneminen asiakkaalle.

– Kaikki alkaa suorasta keskusteluyhteydestä. Se säästää yritykseltä aikaa, mikä taas näkyy positiivisesti tuloksessa. Asiakastarpeiden ja näiden päälle tehtävä tarkka määrittelytyö on jokaisen onnistuneen IT-projektin perusta.

Porokka ja Casters myöntävät, että konsultteina puhe tehokkuudesta on välillä voinut olla kuvaannollisesti omaan jalkaan ampumista.

– On fakta, että tällä hetkellä asiakkaan kustannuksissa on turhan paljon ilmaa. Armottoman suora puhe on silti ainoa oikea toimintatapa korjata alan ongelmat ja tarttua teknologioiden tarjoamiin mahdollisuuksiin oikeasti, Porokka lisää.

Tuloksia sanojen takana

Tekoäly, koneoppiminen, big data. Jokainen näistä aikamme megatrendeistä pitää sisällään selkeitä liiketoiminnallisia etuja. Porokka ja Casters painottavat edelleen, ettei ongelma ole uusissa työkaluissa. Haasteellista on tapa, miten työkaluja mainostetaan asiakkaille.

Porokka nostaa esimerkiksi tekoälyn. Teeman ympärille on järjestetty kohtuuton määrä seminaareja, kun sitä vertaa tekoälyllä saavutettuihin tuloksiin tai teknologian tämänhetkiseen kehitysasteeseen.

Parivaljakko muistelee uutista Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön vanhemmasta virkamiehestä, joka irtisanoutui, kun tekoälyn potentiaaliin tarttumisen sijaan tämän työpäivät täyttyivät kannettavien tietokoneiden tarkistamisesta.

– Oikeita tekoälyfirmoja on vain kourallinen, Porokka kuittaa.

Hyvänä esimerkkinä tekoälyn valjastamisesta hän mainitsee Oulun yliopistollisen sairaalan. OYSin ja EU:n yhteinen hanke auttaa sairaalaa hallitsemaan leikkaussalien varaustilannetta sekä tuottamaan älykkäitä hoitopolkuja ihmisille.

– Kun oikeat, asiakasta aidosti palvelevat teknologiat ovat koossa, vain taivas on rajana, Casters lisää.

Dataholvista datajärveen

High Information Systemsin työssä toistuvat kolme tiedonhallintaa koskevaa termiä: data lake, data warehouse ja Data Vault 2.0. Eli datajärvi, datavarasto ja dataholvi.

Datajärvi kattaa kaiken datan, joka organisaatiolla on hallussaan. Järvi on yksinkertainen tapa varastoida tietoa. Tarvittaessa tieto voidaan helposti noukkia järvestä myöhempää analyysia varten. Datajärvi toimii hyvin testaamisessa, tiedon löytämisessä sekä arkistoinnissa.

Datavarasto on taas erilaisia analyysejä varten luotu, valmiiksi strukturoitu säilytyspaikka tiedolle. Varasto pitää validoida useiden eri tekijöiden pohjalta, jotta ne sopivat organisaation liiketoiminnan vaatimuksiin. Sitä voidaan käyttää vaikkapa tutkimaan yrityksen verkkosivuille suuntautuvaa liikennettä.

– Yhtä oikeaa ratkaisua ei ole, sillä data muuttuu päivittäin. Tämän takia järjestelmän on reagoitava ja toimittava minimaalisella määrällä ylimääräisiä tasoja, Porokka huomioi.

Järvi ja varasto eivät ole toisiaan poissulkevia malleja, vaan ne voidaan rakentaa tukemaan toisiaan erittäin tehokkaaksi, tulevaisuuden suhteen varmaksi aisapariksi. Yrityksen omista tarpeista riippuen.

Pohjoismainen erityispiirre on taas dataholvi eli Data Vault. Sen tarjoama hyöty katoaa, jos muutokset varastoidussa tiedossa ovat muuttuvan datan sijaan luonteeltaan uuden tiedon lisäämistä. Näin on esimerkiksi kuntien sote-palveluiden tarpeiden kohdalla. Silloin holvin uusimmankin version hyöty on minimaalinen tietovarastoon verrattuna.

Jopa Data Vault 2.0 -kehittäjän itsensä mukaan oikein toteutettu datajärvi ratkaisee tiedon seurattavuutta koskevat ongelmat. Tällöin ylimääräisiä tasoja ei tarvita. 

High Information Systemsin verkostossa suomalaisten organisaatioiden hanakkaa dataholviin turvautumista onkin ihmetelty.

– Meillä pohjoisessa asiakkaille tarjotaan juuri dataholvia. Siinä lisenssimaksut voivat kohota yli sataan tuhanteen euroon ja työmäärä räjähtää käsiin, vaikka haaste voitaisiin ratkaista kevyemminkin. Miksi dataholvia edelleen sitten tarjotaan?

Kysymys on retorinen. Konsultti kun tietää vastauksen hyvin.