Jotta hanasta tulee vettä

Suomen vesihuolto on rakennettu toimintavarmaksi. Jotta viemäri vetää jatkossakin, vesihuoltoverkostoa pitää tulevien 20 vuoden aikana saneerata miljardeilla.
TEKSTI | OUTI RANTALA KUVA | PATRIK PESONEN
Suomessa vesihuolto on luotettavaa ja turvallista. Se on myös huomaamaton palvelu niin kauan kun se toimii hyvin. Häiriöitä voi kuitenkin tulla esimerkiksi putkirikon tai sähkökatkon vuoksi.
– Talousveden laatu on meillä hyvä, jätevedet puhdistetaan tehokkaasti ja palvelu tulee jatkuvasti kotiin asti. Vesihuoltoverkosto on kuitenkin maan alla piilossa, joten sen olemassa olosta täytyy säännöllisesti muistuttaa. Verkosto kaipaa korjaamista joka puolella maata, huomauttaa Vesilaitosyhdistyksen asiantuntija Riina Liikanen.
Liikanen työskentelee Vesilaitosyhdistyksessä vesiasiain päällikkönä ja vesihuoltopoolin valmiuspäällikkönä. Yhdistykseen kuuluu noin 300 vesihuoltolaitosta, mikä kattaa 90 prosenttia yhteisesti järjestetystä vesihuoltopalvelusta Suomessa.
Liikasen mukaan maailman turvallisuustilanne heijastuu kohonneena uhkana myös kriittiseen infraan. Varautumissuunnitelmia onkin tarkastettu ”tiheällä kammalla”. Esimerkiksi sähkökatko aiheuttaa häiriön myös vesihuollossa.
– Sähkökatkon aikaan veden toimitus jatkuu yleensä vesitornien ja varavoimakoneiden avulla. Jätevesien viemäröintiin ja puhdistamiseen sähkökatko sen sijaan aiheuttaa herkemmin keskeytyksen. Sähkökatkojen aikaan suositellaan välttämään veden käyttöä, etteivät jätevedenpumppaamot ala tulvia.
Palvelu ei toimi itsestään
Vesihuoltopalvelut kustannetaan vesimaksuilla. Isoimpia kysymyksiä on tällä hetkellä se, miten verkostoa kyetään kunnossapitämään ja saneeraamaan riittävästi.
– Vesihuoltoinfrasta suurin osa on vesihuoltoverkostoa, ja suurin osa suomalaisista on kunnan omistaman vesihuoltolaitoksen palveluiden piirissä. Onkin tärkeää, että omistajilla ja poliittisessa päätöksenteossa on tahtoa huolehtia vesihuoltoverkoston toimintakunnosta.
– Verkostomme toimii nyt hyvin, mutta jotta näin on jatkossakin, tähän pitää kiinnittää huomiota.
Viimeisin selvitys vesihuoltoverkoston saneeraustarpeesta on julkaistu vuonna 2020.
– Viime vuosina toteutuneeseen tasoon nähden pitää saneerausinvestointitaso nelin-viisinkertaistaa. Vesihuoltomaksuja on painetta nostaa, sillä sen lisäksi, että arkipäivän toiminta pitää hoitaa, on myös saneerattava verkostoa.
Korona-aikana herättiin huomaamaan, että uhkiin pitää varautua tehokkaammin.
– Laitosten välistä yhteistyötä tulee kehittää ja yhdistymisiä suuremmiksi organisaatioiksi kannustaa. Myös yrityksiä tarvitaan tuottamaan vesihuollolle palveluja. Yhteistyöllä voidaan turvata vesihuoltolaitosten operointia häiriötilanteissa, varautumista sekä saneerausinvestointien suunnittelua ja toteutusta.
Ala työllistää tuhansia ihmisiä. Vesihuoltolaitosten henkilöstöstä runsas kolmannes eläköityy kymmenen vuoden sisällä.
– Palvelu ei toimi itsestään. Täytyy varmistaa, että meillä on riittävästi osaavaa henkilöstöä. Digitalisaation lisääntyessä myös tämän puolen taitajia tarvitaan entistä enemmän. Putkirikon korjaamiseen tarvitaan aina asentajat ja kaivinkoneet paikan päälle.
Liikanen uskoo, että valtti rekrytoinnissa on työn mielekkyys.
– Kukapa ei haluaisi tehdä merkityksellistä työtä, joka vaikuttaa ihmisen arkipäivän sujuvuuteen ja yhteiskunnan toimintaan.