Hyppää sisältöön

Biomassojen ravinteet täytyy saada kiertämään

Biomassojen ravinteet täytyy saada kiertämään

7.12.2022

Maa- ja metsätalous- ministeriön ravinne- kierrätyksen erityis- asiantuntija Sanna Tikander ja Luken johtava asiantuntija Sari Luostarinen.

Orgaaniset biomassat ovat Suomelle suuri mahdollisuus. Niiden avulla voidaan parantaa kotimaista lannoiteomavaraisuutta ja suomalaisten peltomaiden kuntoa sekä vähentää vesistöjen rehevöitymistä ja kasvihuonekaasupäästöjä. Rakiti-tutkimushanke tuottaa spesifiä tilastotietoa ravinteiden kierrätystä koskevan päätöksenteon ja kehitystyön tueksi.

TEKSTI | TUOMAS I. LEHTONEN   KUVA | MIKKO PÄÄKKÖNEN

Ravinteiden kierrätyksen tehostaminen on ollut Suomen agendalla jo 2010-luvun alusta lähtien. Se on ollut myös yksi keskeisistä teemoista Suomen viimeisimmissä hallitusohjelmissa. Aihe kiinnostaa vahvasti EU-tasollakin – ravinteiden kierrätys on huomioitu EU:n Green Dealissä ja biodiversiteettistategiassa. Itämeren suojelukomissio eli HELCOM on puolestaan julkaissut Itämeren alueen ravinteiden kierrätyksen strategian.

Luonnonvarakeskuksen eli Luken johtavan asiantuntijan Sari Luostarisen ja maa- ja metsätalousministeriön ravinnekierrätyksen erityisasiantuntijan Sanna Tikanderin mukaan lannan ja muiden orgaanisten biomassojen sisältämien ravinteiden, erityisesti typen ja fosforin, tehokkaampaan ja hallittuun hyödyntämiseen panostaminen on erittäin tärkeää monesta syystä.

– Ravinteiden tehokkaampi hyödyntäminen paitsi vähentää vesistöjemme ja Itämeren ravinnekuormitusta ja rehevöitymistä, myös parantaa olennaisesti Suomen lannoiteomavaraisuutta sekä ruuantuotannon huoltovarmuutta. Riippuvuutta ulkomaisista lannoitteista ja lannoitteiden raaka-aineista voitaisiin vähentää biomassojen tehokkaammalla hyödyntämisellä, Tikander sanoo.

Omavaraisuuden ja huoltovarmuuden näkökulma on Venäjän käynnistämän hyökkäyssodan vuoksi korostunut, sillä merkittävä osa Suomessa käytetyistä lannoitteista ja lannoitteiden raaka-aineista on tuotu itänaapurista. Ravinteiden talteenottoa ja kierrätystä tehostamalla ja lannoitusta täsmentämällä voitaisiin vähentää merkittävästi teollisesti tuotettujen väkilannoitteiden käyttöä. Ravinteiden kierrättäminen toisi myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

– Suomi on tähän saakka ollut riippuvainen erityisesti Venäjältä tuoduista typpilannoitteista sekä niiden raaka-aineista. Kansainvälinen kriisi ja EU:n Venäjään kohdistamat pakotteet ovat vaikeuttaneet lannoitteiden saantia ja samalla kiihdyttäneet niiden hintojen nousua. Nyt maataloudessa onkin ollut selkeä tarve lisätä kotimaisten ravinteiden käytön tehokkuutta, Luostarinen toteaa.

Tehokkuutta prosessoinnilla

Luostarinen ja Tikander painottavat, että Suomessa syntyy runsaasti hyödynnettävissä olevia biomassoja. Kierrätettäviä biomassoja ei kuitenkaan synny tasaisesti koko maassa, vaan niiden tuotanto ja käyttötarve keskittyvät usein eri alueille.

– Meillä on alueellisia keskittymiä eri biomassoille. Paikoin kierrätettäviä ravinteita on tarjolla enemmän kuin lähialueella tarvitaan. Biomassoja on tarpeen prosessoida, jolloin lopputuotteita on kustannustehokkaampaa kuljettaa. Esimerkiksi fosforia ja typpeä voidaan erottaa toisistaan erillisiksi kierrätyslannoitevalmisteiksi. Prosessista riippuen voidaan tuottaa samalla uusiutuvaa energiaa, Luostarinen kertoo.

Suomessa on panostettu jo vuosia systemaattiseen ravinteiden kierrätykseen. Hallitusohjelmien tavoitteiden pohjalta yrityksiä ja maatalouden toimijoita on kannustettu kehittämään ravinteiden kierrätyksen toimintatapoja.

– Edelleen tarvitaan uusia ideoita ja innovaatioita niin palveluiden kuin teknologioidenkin kehittämiseen. Mukaan kaivataan uusia osaajia ja toimijoita myös muilta kuin perinteisiltä maatalouden ja tutkimuksen aloilta, Tikander sanoo.

Esimerkki valtion satsauksista ravinteiden kierrätykseen on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallinnoima Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma. Se on rahoittanut jo useiden vuosien ajan erilaisia hankkeita ja investointeja ravinteiden kierrätyksen käytännön toimenpiteiden kehittämiseksi ja käyttöön ottamiseksi.

Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma ja siihen liittyvät investointituet ovat osoittautuneet tarpeellisiksi työkaluiksi. Niiden avulla on kehitetty ja kehitetään ravinteiden kierrätyksen ja biokaasutuotannon ympärille uusia ratkaisuja, jotka tuottavat kierrätyslannoitevalmisteita vaihtoehdoksi väkilannoitteille. Kokeiluohjelmalle on myönnetty lisämäärärahaa tälle ja ensi vuodelle hallituksen maatalouden huoltovarmuuspaketista.

Yksi ravinteiden kierrätyksen keskeisistä haasteista on kehitystyössä tarvittavan tiedon aukkoisuus ravinnevirtojen seurannan kokonaisuuden kannalta. Toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi on jo tehty, mutta tavoiteltua tasoa ei ole vielä saavutettu.

Rakiti parantaa tilastointia

Luke on kerännyt tilastotietoa ravinteiden käytöstä ja kehittänyt kaksi sovellusta biomassoja koskevan tiedon saatavuuden parantamiseksi. Biomassa-atlas on avoin sähköinen työkalu, joka näyttää kierrätettävien biomassojen määriä paikkatietoina. Ravinnelaskuri on taas  viranomaiskäyttöön tarkoitettu työkalu, joka mahdollistaa ravinnepitoisten biomassojen prosessoinnin ja lannoituskäytön suunnittelua aluetasolla. Luken ponnistelujen ohella useampien tutkimuslaitosten yhteistyönä on toteutettu koontiraportti ravinteiden kierrätyksen nykytilasta (Marttinen ym. 2017).

– Suomi on ravinteiden kierrätykseen liittyvän tiedon keruussa monia muita maita edellä, mutta kotimaisessakin tiedonkeruussa on haasteita. Aiemmissa projekteissa havaittiin, että tilastot ja tiedonkeruut eivät usein mahdollista biomassojen seurantaa syntypaikaltaan loppukäyttöön tai tiedot puuttuvat kokonaan, Luostarinen kertoo.

Tilastoinnin parantamiseksi maa- ja metsätalousministeriö päätti käynnistää Ravinteiden kierrätyksen tilastointi ja seuranta -tutkimushankkeen eli Rakitin. Hankkeen operatiivisena toteuttajana toimii Luke ja rahoittajana maa- ja metsätalousministeriö.

– Näimme tarpeelliseksi kehittää ravinteiden kierrätykseen liittyvää tilastointia, sillä tiedonkeruu eri järjestelmistä ja sen yhteismitallistaminen on ollut haastavaa. Tarvitsemme myös indikaattoreita, joiden avulla voidaan tarkastella ravinteiden kierrätyksessä tapahtuvia muutoksia. Rakitissa pureudutaan juuri näihin haasteisiin, Tikander sanoo.

Tavoitteena on päivittyvä tilastokokonaisuus

Viime vuoden helmikuussa käynnistyneessä ja tämän vuoden lopulla päättyvässä Rakiti-hankkeessa kehitetään menetelmää ravinteiden kierrätyksen tilan ja kehityksen seuraamiseksi ja siihen liittyvien tiedonkeruiden kehittämiseksi. 

Tavoitteena on luoda säännöllisesti päivittyvä tilastokokonaisuus Luken ylläpitämään tietokantaan. Indikaattoriin kerätään tietoja muun muassa kierrätettävien biomassojen massa-, ravinne- ja orgaanisen aineksen määristä, biomassojen prosessoinnista, maatalouteen päätyvien kierrätyslannoitevalmisteiden määristä sekä niiden siirtymästä syntypaikoiltaan sellaisenaan tai prosessoituna loppukäyttöön.

– Hyödynnämme Rakitin tiedonkeruutyössä pääasiassa olemassa olevia tietolähteitä, kuten Ruokaviraston tilastoja ja ympäristövalvonnan sähköisen asiointijärjestelmä YLVA:n tietoja. Lisäksi olemme laskeneet maatilojen lannantuottomääriä. Tiedonkeruun ohella Rakitissa luodaan myös suunnitelma tiedonkeruun kehittämisestä, jotta ravinteiden kierrätyksen tilastointi ja seuranta olisi tulevaisuudessa täsmällisempää, Luostarinen sanoo.

Nyt tilastointityössä on pystytty tekemään vertailuja vuoden 2017 tilanteeseen. Jatkossa Rakitissa tehty tilastointioperaatio on tarkoitus toistaa kehitetyn protokollan mukaisesti kolmen vuoden välein. 

– Tietoa voidaan hyödyntää yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä viranomais- ja edunvalvontatyössä. Esimerkiksi sidosryhmät ja etujärjestöt voivat hyödyntää tilastokantaa ja indikaattoreita, Tikander valaisee.

Indikaattori on vuoden vaihteessa saatavilla Luonnonvarakeskuksen sivuilta: www.luke.fi/fi/tilastot/indikaattorit

Haku